Eilen päädyin Seilin saarelle kirkkolaituriin. Jälleen kirkkomaahan hautaamattomien levottomat henget vartioivat untani. Saarella on joskus ollut synkkä menneisyys. Lepratautiset ja hullut karkoitettiin saarelle, paluuta ei ollut. Lääkkeenä paloviinaa ja jumalansanaa. Tälläisessä ympäristössä syys yönä tulee erikoisen hyvät unet, melkein kuin rannikkokanuunan putken katveessa. Kirkko näkyy kuunvalossa…
Saarella näyttää olevan myös erikoinen isopanda yhdyskunta.
40 päivää tuli seikkailtua Ahvenanmaalla. Ahvenia tuli syötyä aika paljon. Oikeastaan vain kerran oli kanaa, toinen kerta makkaraa. Muuten taisi olla joka päivä ahventa.Mutta kiintiö tuli nyt täyteen.
Eilen vielä söin paistettuja ahvenia, mutta käteen alkoi kasvaa suomuja. Nyt en enään laita onkea veteen. Alan syömään kanaa ja hapankaalia. Alkaakohan sitten höyhenet kasvaa? Kuinka kanoja pyydetään, vai pitääkö kaupasta ostaa?
Vips Suomen puolelle, Houtskariin. Matkalla oli outo merimerkki. Noudatin hyvää ohjetta, jos et tunne merkkiä niin vedä mahdollisimman läheltä sitä…
Merikotkia näkyy usein. Laitoin leijan virvelin nokkaan ja laskin ehkä 50 metrin korkeuteen, ei kotkat olleet kiinnostuneet kiinalaisesta leijasta. Minua se kyllä hauskutti kovasti. Leija lentää hienosti vastatuuliin purjehdittaessa veneen perässä.
Syksy tulee, aamuisin on sumua
Eipä ole huviveneitä liikkeellä. Koko päivänä ei näkynyt kuin pieniä avoveneitä kalassa. Purjeella Kumlinge.
Kumlingessa on pieni apteekki.
Kunnassa on 328 asukasta ja silti oma apteekki. Juttelin kerran reissullani vuosia sitten apteekkarin kanssa, kertoi että varmaan kohta sulkevat ovensa. Mutta niin vain apteekki sinnittelee. Oma postikin näyttää olevan, postin yhteydessä samalla tiskillä on vielä 2pankkia. Kauppakin löytyy ja kirjasto.
Kirkko myös löytyy, kuten aina.
Tienpenkalla oli kaivo. Siinä oli uusi pumppu laitettu ja sellainen suppilo, saa kanisteriin vettä. Sitä minä en ymmärrä mitä sillä vedellä tehdään. En minä ainakaan halua juoda vettä, joka on maantien alla. Onko se jotenkin pyhää vettä, että sillä vaikka kädet pestään? En tullut kokeilleeksi, täytyykin joskus kokeilla mihin vettä voisi käyttää.
Tulevat pelastusalan ammattilaiset vai olisivatko laivassa rib veneen kuljettajat kävivät oppimassa vehkeiden ominaisuuksia sataman lähellä. Niillä oli joku vaahtopumppu, pöläyttivät sellaiset vaahdot että oksat pois. Tuuli vei 10 metrisiä vaahtopalloja merellä sen jälkeen.
Sitten käytiin pujottelemassa ribillä poijujen välissä, poijujen välit on lyhyemmät kuin veneen pituus. Takaisin tultiin pakittaen. Sitten taas kuljettajaa vaihtaen. Ammattilaiset harjoittelee etukäteen, harrastajat ryntäävät suinpäin. Aika hienosti tuollainen vesisuihku vekotin kääntyilee joka suuntaan tarvittaessa. Näytti pakillakin menevän pujottelua vauhdin toppaamatta.
Lähtiessäni näytin ukoille että kyllä purjevenekin taipuu poijujen välissä pujotteluun, etuperin ja koneella.
Kuva kertoo mihin päädyin, koneen avustuksella ja sitten ihan purjeella. Mutta kuva on eilinen, tänään sataa aamusta.
Maarianhamina on hyvä paikka. Itäsatama oli syksyllä ilmainen, täällä länsisatamassa välillä maksoin puolen hinnan, välillä ukko viittaa kintaalla. Nyt sanoi että koodit on oviin samat koko viikon, ole kuinka haluat. Mutta nyt on tullut oltua jo samassa satamassa riittävästi, on aika lähteä eteenpäin. Vai onko se nyt sitten takaisinpäin?
Kuka sanoo ettei Ahvenanmaalaiset ole ystävällisiä suomenkieltä puhuville, en minä saa Helsingistä veneelle vieraspaikkaa ihan kiitoksella, enkä edes puoleen hintaan. Ja aina kun tulee etten ymmärrä Ruotsia vastaan: ”Jag heter Jukka, jag kan inte tala svenska.” Hyvin pärjää ja hyvin suhtautuvat.
Joku kehuskelee sillä, että kuinka monta purjehdusreissua on kesällä tehnyt. En minä voi sellaisella ylpistellä, olen yhden kerran tänä vuonna lähtenyt purjehtimaan. Vappuaaton aattona läksin, samalla matkalla vieläkin. Kaikki katsoo säälivästi, jos kerron että kerran kävin veneilemässä.
Nyhamnissa tuulee 6m/s
Täällä länsisatamassa 2m/s.
Ystäväni laivaterminaalissa kävin vielä hyvästelemässä. Kerroin tulevani keväällä takaisin, sinne jäi penkille nuokkumaan…
Ruotsalaisia tulla pölähti Maarianhaminaan. Ruotsista on lyhyt tulla, eilen oli hyvä purjehdustuuli. Lippuja on 8 Ruotsin ja minun suomenlippu.
Yksi ruotsalainen moottoriveneilijä oli laittanut itselleen sinisen ankkurivalon. Tuskin se oli tarkoitettu jäänmurtajan merkkivaloksi.
Naapuri oli laittanut paremmaksi, laittoi veneen alle sinisen valon.
Minulla on sellainen väriä vaihtava ledi. Vaihtaa parinsekunnin välein sininen-punainen-vihreä. Pitäisikö osallistua kilpailuun? Kerran oli kotisatamassa yöllä ledi ikkunassa roikkumassa sisäpuolella. Yksi tietäjä tuli kertomaan, että ei saa olla värillistä valoa, ei edes satamassa. Voi kuulemma luulla kulkuvaloiksi. Minulta pääsi vahingossa nauru, kysyin oletko koskaan nähnyt ruotsinlaivaa yöllä liikkeellä, siinä on diskopalloista lähtien valot.
Ystäväni kissa oli taas terminaalin edessä päivällä, tuli vastaan kun näki minut.
Toisella kertaa se oli jälleen sisällä nukkumassa. Sillä on panta kaulassa ja hyvässä kunnossa. Ei vain viihdy kotona…
Jostain syystä olen juuttunut Maarianhaminaan. Satama on hyvä, ilmat on suotuisat, ahvenia on riittävästi syödä. No miksi pitäisi jatkaa kun kerran hyvä on?
Joku päivä vaakakuppi jälleen keikahtaa ja purjeet ylös vips vaan ja uusiin maisemiin.
Kävin eilen terminaalissa ystävääni kissaa jälleen tapaamassa. Kissa istui oven vieressä, kun menin sisään se jäi katsomaan. Kohta kissa tuli automaattioven eteen, ovi aukeni ja kissa tuli myös tyhjään terminaaliin katselemaan. Tuli viereeni kehräämään, kaksi kulkuria tyjässä terminaalissa juttelee toisilleen.
Taitaa kissa olla vähän samanlainen kuin minä, saa voimaa lähdön läheisyydestä. Minullekin juna asemat ja laivaterminaalit ja lentokentät on kiinnostavia paikkoja. Eilen kävin fillarilla Maarianhaminan lentokentällä katselemassa. Välillä taas Pommerin kannella haaveilemassa.
Tietokone kehno alkoi kyselemään että päivitänkö Ubuntun. Koneella on parempi kärsivällisyys kuin minulla, kun aikansa jankutti niin suostuin. Perskutarallaa, joka kerta sama juttu, perseelleen menee. Sen jälkeen ei kone käynnisty tai muuten täysin sekaisin. Monta tuntia meni että sai takaisin toimimaan.
Kyllä nyt uskon että ei pidä mitään muutella, ei mitään. Mutta tietokoneella on puhelinmyyjän kärsivällisyys tyrkyttää…
Tuossa mäellä on merimuseon vieressä ravintola, näytti ahvenfileet olevan 32 euroa. Minä olen 8 filettä, eli 2 pannullista kerrallaan paistanut, epäilen että naapurin tarjouksessa niitä voi olla 2 filettä.
Ahvenia nousee hienosti laiturin alta, joka aamu nostan päivän kalat valmiiksi, ettei nälän yllättäessä tarvitse kalavehkeitä kasata.
Laivaterminaalissa asuu kissa.
Se päivystää terminaalin edessä, ei pelkää mitään. Vähän vilkaisee sivulle, kun ohi kävelee kadulla. Välillä se on sisällä nukkumassa. Odottaako jotain, vai eikö osaa päättää mihin laivaan lähtisi. Vai ehkä vain viettää aikaansa steissillä. Lähdön tunnelmaa on kiva katsella. Oman tiensä kulkija katti sekin..
Maarianhaminassa voi katsella vaikka laivojen vilinää. Pommeri seisoo jököttää vain paikoillaan, muuten laivat vaihtuu vilkkaaseen tahtiin, myös yöllä.
Huvivenesatama on aika tyhjä. Välillä on joku toinenkin vieras satamassa, sitten jatkaa matkaa. Nuo veneet on paikallisten ÅSS jäsenten veneitä.
Paikalla kävi myös ufo veneilijät, eivät kuitenkaan tulleet satamaan. Ufoolennoilla on erilainen estetiikan taju kuin ihmisillä.
Foglövägeniä vasemmalle ja siitä sitten lemlandia kiertäen.
Kukka otti ja kuoli, paljon se kesti aurinkoa tuulta ja sadetta. Merelliset hautajaiset, vips yli laidan..
Jälleen Maarianhamina. Näkyi satamakapteeni kävelevän laiturilla kun tulin. Ei ollut kiinnostunut minun tulemisestani, mutta kun vinkkasin niin tuli käymään. Kyselin että jos olen paripäivää ja haluan vessaan, saunaan ja suihkuun, että tehdäänkö syyspaketti tarjous. Joo..puoleen hintaan tehtiin sopimus. Jos ei halua palveluita on ilmainen.
Jos joku ei tiedä kuinka paljon voi meduusoja olla syksyllä, laitankin kuvan.
