Purjeella ja moottorilla vuorotellen kohti p6drade maata, jonne saavuinkin jo muutaman sadekuuron jälkeen.
Katselin pitkään tuota maalausta, siinä oli joku vialla.
Mainigit murtuvat laivan edessä, takana ei ole vaahtopäitä. Nähtävästi laiva vetää täysin purjein rantaan tai matalikolle. Minua alkaisi kyllä hirvittää moinen meno. Minun matkani meni hyvin, ei pelottanut.
Eilen hyppäsin vihdoin Türi kaupungista junan selkään ja Tallinnaan. Juna oli täpätäynnä. Löysin istumapaikan, mutta seuraavilta asemilta väki jäi seisomaan. Vanha muori tuli seisomaan viereeni käytävälle, katsoin kun ei kukaan tahtonut muoria päästää istumaan. Hyppäsin ylös ja tarjosin muorille että istu, minä jaksan seistäkin. Muori kiitteli kovasti, kuuntelin 82 vuotiaan puhetta, kuulosti aivan suomen aksentilta. Kysyin että oletko suomalainen, mutta tämä olikin Inkeriläinen. Aksentti ei ollut vuosien mittaan kadonnut vaikka Eestiin olikin päätynyt Pietarin kulmilta monen monen mutkan kautta kaukaa kaukaa kierrellen. Meillä riitti muorin kanssa juttua, onneksi Tallinna oli pääteasema, muuten olisi menty ohitse. Todellinen teräsmuori, voi kun itse pysyisi samanlaisessa tolkussa ja kunnossa. Jaksaisi säilyttää myös sellaisen positiivisen elämän asenteen…
Tallinnassa vabaduse, vaan ei vabanduse tuulia haistelemaan. Meri näkyy herätessä veneen ikkunasta, se on tärkeä.
Eteenpäin markkinoilta, näillä näkymillä jopa illalla Suomenlahden etelärannalla.
Hah, ei markkinoilta ulos löydä.
Matkalla p6drademaale jäinkin kukka markkinoille…
Lepuutan jalkaa, sen jälkeen jatkan matkaa.
Tavarantyrkyttäjille näytän kädellä ei..
Hetki löi. Tuli aika lähteä kohti pohjoista, kohe põtrade maale. Meren rantaan kun pääsen on minulla merikartta, ja vanha jälki kartalla. Sinne saakka on suunnistettava maamerkkien, kuten põdra kivien mukaan.
Matkalla oli muitakin, kalevipojad olivat myös matkalla suomeen…
Matka on pitkä, aikaa kuluu päiviä. Mutta purjeveneelle on päästävä ja merelle…
Saaremaa vesi on hyvää, litra päivässä on sopiva määrä.
Nähtävyyksiä katsellen…
Aurinko paistaa Tartossa. Kävin katsomassa kun turistit pörrää Raekoja Platsilla, tässä halukkaille nettikamera.
Matkalla sinne on Kaitseväe talo. Välillä oli talvella mielessä, että lähdenkö suojeluskuntaan. Jopa kysyin onko tälläiselle nostoväen kääkälle töitä. On kuulemma, kaikkia tarvitaan talkoissa, minäkin kelpaisin. Eivät epäilleet desantiksi tai vieraanvallan agentiksi.
Jotenkin suojeluskunta tunnostaa jämerämmältä harrastukselta, kuin vaikka tälläisten hamppupäiden kokoontumiset. Kai niissäkin sitten tuntee yhteenkuuluvaisuutta, ja kehtaa kertoa mitä harrastaa. Harrastuksilla pitää olla jokin merkitys, kuten esim purjehduksella on…
Täytyykin tästä päästä purjeveneelle aivan lähipäivinä, haistelemaan vapauden tuulia.
Eestissä kokosivat neuvostoliiton aikojen lopuksi yhtenäisyyttä itsenäisyyden palauttamiseen laulupidoilla. Myös tanssiminen sujuu, riemukkaan näköistä menoa.
Loppuviikosta purjeveneelle ja eteenpäin.
Ilmoja pitelee myös Tartu linnas…
Päädyin Tartoon, purjevene odottaa satamakapteenin valvovan silmän alla paluutani pealinnassa.
Tarton kaupungissa asuu noin 100 000 ihmistä. Emajoki virtaa kaupungin läpi, ei se sama ole kuin meri, mutta jotain kuitenkin.
