Ihmeellistä jorinaa

Kumma lintu, ei pelkää ihmistä, näyttää fasaanilta, mutta on räpyläjalat. Minä olen taitava löytämään uusia, tai vanhoja suomessa erittäin harvinaisia lintulajeja. Usein kun etsin lintukirjasta näkemääni mielenkiintoista lintua, se onkin tuikiharvinainen suomessa. Sama on näiden kasvien kanssa…

Joutsenilla on jo poikaset, kesä on pitkällä. Olen veneillyt jo reilu 1,5 kuukautta. Vielä ei ole päässyt oikein kunnolla reissunpäälle, mutta sekin päivä on lähellä.

Eestaas jälleen kuin jojo, Helsinki Villinki linjalla, välillä moottorilla kuin Ruuneperi, välillä purjeella vauhdikkaasti Hevossalmesta takaisin. Välilla perään erilaisia lippuja vaihtaen…

Kohta jälleen jonossa nyöri katkeaa ja lähtee maapalloa, tai edes suomea kiertävälle radalle…

Joku kertoo että karttaplotterin kanssa löytää minne vain. Kirkonmaan pohjoispuolella kulkee armeijan 1,5 metrin väylä, jota ei ole minun roskapöntöstä löydettyihin karttoihini merkitty. Uusissa kartoissa väylät näyttää olevan laitettu. Kuvassa kuljen aivan linjataulujen mukaan, mutta plotterissa reitti on pahan näköinen. Matalin kohta joka sattui silmään oli 2,5 metriä.

Aamuinen voimajuoma eli höökipulveri oli tehokas. Sen voimalla vetäisin Kaunissaaren kohdilta purjeella Helsinkiin asti.

Purjeveneessä tulee hyvä uni, untuvamakuupussi peitoksi niin ei tarvitse lämmitystäkään laittaa. Aamulla ihmettelin miksei t-paidassa tarkene kahvia juoda, lämmintä onkin kabiinissa vain 9 astetta. Perskuta, alankin itseäni karaisemaan…

Tunnelmia…

Dahonin fillarilla hikipäässä ympäri saarta. Hyvä pyörä, laitoin siihen vielä Brooksin nahkasatulan.

Nyt on kaksi nahkaa vastakkain, ohut kangas välissä. Siitä toisesta nahasta joka on vähintään yhtä hyvin parkkiintunut en laita kuvaa.

Tutun näköinen luola, tuolla tuli asuttua melkein 3 kuukautta tulenjohdon pommisuojassa. Jos nyt joku ehdottaisi että betoniseinäiseen luolaan asumaan niin enpä tiedä kuinka kävisi. Silloin se tuntui luonnolliselta. Toisaalta jos joku yrittäisi käskeä purjeveneeseen asumaan koko kesäksi…

Toisille ei saaren taakse jättäminen ollut näköjään niin  helppoa kuin minulla. Rivitalon pihalle oli laitettu hautakivi lähtiessä. Minä lähden vihellellen kohti uusia seikkailuita, minne tuuli kuljettaa…

Eilen läks jälleen, kohde oli Kirkonmaa linnakesaari.Suorastaan aution näköistä oli, silloin kun viimeksi kävin oli täysi säpinä päällänsä jatkuvasti. Nyt vain jänis ihmetteli kuka häiritsee.

Puolustusvoimien lippupäivä oli, ei ollut lippua salossa. Kävin kasarmin ovella kurkkimassa onko ketään kotona.

Ei ollut, oli juuri niin kuin arvelinkin. Ilmoitustaululla oli lappu joka kertoo kaiken. Lähtö oli ollut niin kiireinen, että köydet olivat jääneet nähtävästi irroittamatta laiturista.

Tutkimpa saarta tarkemmin, fillarilla ympäriinsä hiekkateitä, mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia, osin tutun näköisiä muistoja..

Katselin vanhaa valokuvaa, siinä siloposkinen mies katsoo luottaen tulevaisuuteen, nyt on kaikki toisin..

Eilen yli merenselän Rankista Kotkaan että keikahti. Tuulia lupaili aina 17 metriin asti, ei sitä kuitenkaan ollut kuin vähän toistakymmentä, kun fokka vetäisi minut Sapokkaan. Puuskia kyllä oli…

Täti rannalla joka viittoili minulle oikean reitin aallonmurtajasta sisään, on Ruotsinsalmen taistelussa hukkuneiden merimiesten muistomerkki. Hukkuneet merimiehet ovat toisille merenkulkijoille auttavaisia, eivät tahdo toisille samaa kohtaloa. Yöllä hukkuneiden surkeat sielut valvovat untani, ulisevat vanteissa tuulen kanssa kilpaa ja kiikuttavat venettä. Tulee hyvät unet…

Moottorilla sitten Kotkasta merelle aamulla aikaisin. Rankissa kävin viimeksi 1976 loppuvuodesta, nyt jälleen.

Kotka Rankki ohutta yläpilveä. Kaikille ei varmaan ole selvää, mikä vitsi on: ”Kotka Rankki ohutta yläpilveä.” Mutta se tulee merisää tiedoituksesta. Rankin asemalla jostain syystä oli usein ohutta yläpilveä ja Nahkiaisen tiedot puuttuivat.

Nykyjään ei ole katsottu tarpeelliseksi merisäässä pilvisyyttä kertoa.

Täällä ei ole laskettu tykkirautaa ruostumaan, hyvin on rasvassa kanuunat.

Osa kanuunoista on vielä palveluskelpoisia.

Edellisestä käynnistä on 39 vuotta, täytyy alkaa käymään useammin. Viimeksi olin viikon, huomasivat että laittoivat minut väärälle saarelle ja lähettivät pois. Yritin silloin pullikoida, että Kirkonmaalle pitäisi minun mennä, mutta vastaus oli että kyllä me tiedetään mihin kuulut. Mene sinne mihin käsketään.

Nyt ei ole paljon käskijöitä, tai joskus joku kokeilee, huonolla menestyksellä. Se ei tarkoita että aina vastaan pitää olla, mutta vapaa mies, joka ei kulje kännykkä taskussa, on huonosti komennettavissa.

Kotka on kiva kaupunki. Fillarilla ympäri kotkansaarta tutustumassa nähtävyyksiin.

Tuttujakin näkyi puistossa, Vileeni oli istumassa auringossa, tuijotti kilpaa jäniksen kanssa. Istuin Vileenin viereen, ihmettelimme yhdessä maailman menoa ja kiirettä.

Käsittämätöntä miten jotkut uskaltavat jättää veneensä surkeilla köysillä oman onnensa varaan.

Tuollaisella köydellä oli ehkä 10tonninen vene keulasta kiinni. Rispaantuneella langalla tehty silmukka. Se vene oli kyllä kolkon näköinen teräsvene, eikä pienistä säikähdä, mutta rikkoo lähtiessään naapurien veneetkin. Pitää välttää tuollaisten läheisyyttä…

Hienossa auringonpaisteessa, avotuulissa eikä missään umpitunnelissa tai umpimielisenä, Kotkan kaupunkiin. Vajaa 12 tuntia hienossa auringonpaisteessa purjehtimista.

Olen joskus yöllä ohittanut tuon loiston. Syksyn pimeydessä, kun näkyy tuollainen taskulampun valokeilassa, nousee niskakarvat pystyyn. Mustaksi maalattu synkkä häkkyrä. Yöllä yksin merellä on muutenkin joskus perin yksinäinen olo. Päivällä auringonpaisteessa kaikki on aurinkoista.

Junnu Vainio tykkäsi Kotkasta ja Kotkalaiset Junnusta

Kuun vaihe, pilvet, tuulen nopeus ja suunta, samojen paikkojen katselu, kaikki osui nappiin…

Jojosta katkesi nyöri ja keskipakovoima linkosi purjeveneen hurjaan kiitoon. Suunta on sellainen johon sillä sekunnilla nenä näyttää…

Aamupala ja menoksi. Mistähän sitä jälleen itsensä löytää?

Pääskyt on kesän merkit, olen niin ymmärtänyt. Pääskyt ovat ystäviäni yksinäisinä hetkinä. Kun on riittävän kauan yksin purjehtinut, ne tulevat minulle kertomaan omista huolistaan ja riemuistan. Ymmärrämme toisiamme, se ymmärrys syntyy vasta, kun on molemmilla aikaa viikko tolkulla katsella ympärilleen. Pääskyt ovat nähtävästi vähän samanmielisiä kuin minä.

Purjeella ja moottorilla jälleen Pirttisaaresta Villinkiin. Jojossa alkaa kumilanka venyä, kohta lanka katkeaa ja vene lähtee tuulen voimalla tuntemattomaan suuntaan.