Dahonin fillarilla hikipäässä ympäri saarta. Hyvä pyörä, laitoin siihen vielä Brooksin nahkasatulan.
Nyt on kaksi nahkaa vastakkain, ohut kangas välissä. Siitä toisesta nahasta joka on vähintään yhtä hyvin parkkiintunut en laita kuvaa.
Tutun näköinen luola, tuolla tuli asuttua melkein 3 kuukautta tulenjohdon pommisuojassa. Jos nyt joku ehdottaisi että betoniseinäiseen luolaan asumaan niin enpä tiedä kuinka kävisi. Silloin se tuntui luonnolliselta. Toisaalta jos joku yrittäisi käskeä purjeveneeseen asumaan koko kesäksi…
Toisille ei saaren taakse jättäminen ollut näköjään niin helppoa kuin minulla. Rivitalon pihalle oli laitettu hautakivi lähtiessä. Minä lähden vihellellen kohti uusia seikkailuita, minne tuuli kuljettaa…