Ihmeellistä jorinaa

Aamun ensimmäinen työ oli rattaan parantaminen.

Dahon on hyvä ratas, mutta kyllä sekin huoltoa vaatii. Nuo polkimet on taittuvat. Laakerien väli on niin lyhyt että ne on kovilla, kun panee täyttä höyryä menemään.

Lähetti toi saksasta minulle uudet polkimet. Vanhat kesti muutaman tuhatta kilometriä, tässä on uudet. Ei ńekään tule kestämään loputtomiin, mutta ei ne niin paljon maksa. Ainoa ettei niitä saa kuin tilaamalla saksasta. Mutta lähetti tuo kotiin.

Nyt on sekin asia hoidettu.

Ilmanpaine nousee, tuulet laantuvat. Alkaa olla taas hetki.

Satamakapteeni ajeli kumiveneellä ja kävi irroittelemassa ylimääräisiä köysiä veneiden perästä. Huikkasi minulle että otti minultakin köyden irti poijusta. Naureskelin että taitaa olla vähän merkki, että voisit lähteä. Ei kuulemma ole merkki, mutta silti voisit lähteä, kohta tulee paljon veneitä kilpailuihin.

Jahtklubilla alkoi keskiviikko kilpailut. Odottelin vielä niin kauan että ehtivät luovia pois aallonmurtajalta.

Tuosta oli vähän hankala lähteä. Tuuli edestä ja veneiden välissä niin paljon tilaa että keula mahtuu kääntymään sivulle. Yksi veneilijä tuli auttamaan ja piti keulaköydestä kiinni niin että pääsin vähän lähemmäksi poijua. Vipsautin poijuliinasta ja koukku irtosi hienosti poijusta 10m etäisyydeltä. Tulin takaisin laiturin viereen ja keulaköysi irti ja menoksi. Rannalta kuului huuto, ”Jukka.” Satamakapteeni vain morjensti kun läksin, heilautti kättä.

Sinne jäi Pärnu. Kerroin lähtiessä että tulen takaisin. En vielä tiedä päivää, mutta ihan lähiaikoina tulen. Pyysivät soittamaan kun olen tulossa. Katsovat paikan etukäteen.

Aallonmurtajan jälkeen tuo luovi edessä, minä vetelin koneella. Perskuta, se luovii niin kovaa että ehti aina eteen ennenkuin olin kohdalla.

Runõ oli myös päässyt liikkeelle. Se on kyllä sen näköinen että voi olla tosi paha aallokossa.

Minä katselen pilviä ja viiletän kohti Kihnun saarta.

Aurinko laskee ja minä vain matkaan.

Sinne laski aurinko Liivinlahteen.

Kohta alkoi kuitenkin Kihnu näkyä.

Yhteysalus Kihnu Virve oli huilaamassa, laituri täynnä purjeveneitä. Kyllä minä kuitenkin paikan löysin. Jos ei tuosta olisi löytänyt niin kauempaa sitten.

Näin minä tulin, tuossa piti tehdä pieni mutka kun on matalikko. Kaikki hyvin…

No jo sain asiat hoidettua kotona. Liivilahdella puhaltavat vapauden tuulet, lähden sinne suuntaan. Hyvästelin kotiväen. 4 vuotias ei oikein vielä ymmärrä ajan juoksua. Alkoi alahuuli vähän väpättää kun tajusi että Onu onkin jonkin aikaa pois. Ei pääse rattaalla ajamaan eikä junia radanvarteen katsomaan. Mutta sellaista se elämä on, täynnä hyviä ja huonoja hetkiä.

Täälläkin tuuli vähän puhalsi, laho pökkelö oli nurin mennyt.

Mutta minä läksin Boltilla bussijaamaan.

Kohta minun Lux:ini saapui.

Bussi laituriin. Ei tarvitse sitoa kiinni köysillä, käsijarru vain päälle.

Ihmiset kyytiin ja sitten taas mennään. Murmur sanoo Scania ja mikä lie automaatti loota lyö suurempaa ja suurempaa pykälää pesään tiuhaan tahtiin. Vapauden tunne, vähän niin kuin purjeet ylhäällä veneellä.

Kävelin Pärnu Jahtklubin suuntaan, hienosti liehuu liput mastoissa.

Runõ, Ruhnun saaren yhteysalus seisoo laiturissa, alkaa varmaan olla tuulta liikaa sille.

Tämä uusi laituri on nyt ulommainen, sen merenpuolelle ei ole poijuja laitettu. Vähän kaislaa on meri heittänyt laiturille.

Tänne minun laiturille on myös pilliruokoja kertynyt. Heti laiturilla tuli suomalaisia vastaan, sanoivat että ompas kova tuuli. Mikäs minä olen siihen vastaan sanomaan, kovat on tuulet, on.

Näille on meinaan ihan omat merkityksetkin. 14-20 metriä/sekuntti on kovia tuulia. 8-13 on navakkaa tuulta. 21-32 on myrsky. Yli 33 metriä on hirmumyrsky. Sellaista en ole kyllä nähnyt, enkä myrskyssä purjehtinut. Kovaa tuultakin vältän merellä.

Se ilmatieteenlaitoksen kotisivuilta kopioimani tuulien voimakkuuden asteikko kertoo että ne on keskituulia. Eli tässä Pärnun sataman mittareissa oleva keltainen viiva. Punainen on puuskia ja niitä ei lasketa. On ollutkin ajoittain kovaa tuulta, enimmäkseen kuitenkin navakkaa.

Antaa puhaltaa, vene on hyvin sidottu, ei edes yöllä herännyt. Aamulla kyllä kello 4 alkaa heräilemään, mutta se on aurinko kun herättää.

Lippu veneen perässä liehuu ja kertoo satamakapteenille että täällä olen. Minä toimin myös tarvittaessa hengenpelastajana. Illalla alkoi kuulua apua apua. Ryntäsin laiturille, nainen oli meressä koiran kanssa. Olisiko pudonnut keulaportailta vai veneen kannelta vai laiturilta, en alkanut kyselemään? Meinasimme yhden riskin miehen kanssa tempaista täti ylös merestä, täti pisti hanttiin, pelastakaa koira. Koiraa niskakarvoista kiinni ja laiturille. Tätiä ranteista kiinni ja täti laiturille käsilaukkunsa kanssa.

Odottelen että tuulet vähän hellittävät. Ennuste näyttää illaksi 12 solmua, eli 6 metriä…

Satelee se täällä Tartossakin jatuuliakin näyttää. Ajoittain kyllä ihan aurinkokin paistaa.

Auto pitää tankata. Tuosta kun vähentää alvit ja kun auton mittari näyttää että seuraava tankkaus olisi 1000 kilometrin päässä niin eihän se mitään kallista huvia ole.

Kun vielä laittaa tätä CirkleK dieseliä niin kuulemma vie 3% vähemmän, eikä ole sitä biodiiseliä joukossa. Takavuosina kun tuttaville kerroin että haluan ostaa atomisähköä, katsoivat kieroon. Kyselin sähkölaitokseltakin, voivatko luvata atomisähköä? Ei kuulemma voi luvata. Tuulisähköä olisivat silloinkin myyneet. Tuulisähköä ei tule jos ei tuule. Nyt on kyllä tuulisähköä ollut näillä tuulilla, vai ovatko joutuneet jo hyrrät pysäyttämään, ettei siivet lennä taivaalle.

No mitäs minä, kerään lapsen kanssa vadelmia.

Grillaan sellaiset shaslikit, että oksat pois.

Käyn kaupungilla katselemassa Emajõgea.

Alampas suunnitella tuohon suuntaan lähtöä, lähdenkin…

Niin minä sidoin veneen niin monella köydellä laituriin. Ei tiedä kuinka osuu laineet aallonmurtajan aukosta, voi keikuttaa.

Otin lipun pois veneen perästä, satamakapteeni tietää siitä koska olen paikalla ja koska olen veneen hyljännyt. Tietysti pitää olla lain kuuliainen, johan sen uusi pelastuslakikin vaatii. Veneestä pitää nähdä onko se hyljätty vai asuttu, lippu on siihen hyvä keino.

Tällä hetkellä tuulta on puuskissa 16.

Mutta yöllä oli yksi puuska käynyt 23m/s.

Näyttää Riigi ilmateenistus että merivesi on jo +74 senttiä sitä uutta korkeutta. Ennustus uhkaa vielä nousevan. Kannattaa varmaan katsella poijuköysiä löysätä tarvittaessa siellä paikanpäällä. Satamakapteeni kulkee kyllä pitkin laitureita ja löysäilee köysiä, miettii varmaan ammatinvalintaansa. Talvella on helpompaa.

Se uusi EH 2000 eroaa siitä vanhasta nollapisteestä täällä Pärnussa sen 19 senttiä. Miksiköhän sekin piti muuttaa?

Mutta mitäs minä, en ole paikalla ja satamakapteeni ja ystävälliset naapurit lupasivat pitää purjevenettäni silmällä. Minä lähdin sateessä kotia kohti.

Ohi Viljandin kaupungin ja Võrtsjärven rantaa. Komea silta on rakennettu tähän Emajõen yli. Emajokihan alkaa tästä Võrtsjärvestä ja päättyy Peipsi järveen.

Ajoin sadetta nopeammin, nurmikko oli vielä kuiva.

Kiireellä ruohonleikkuri esille ja lykkäämään pitkin pihaa. Hyvä leikkuri, surisee vain mennessään, eikä tarvitse käyntiin nykiä.

Teltta pitää pestä, se on niin likainen.

Letkulla vain vettä päälle ja pitkävartisella harjalla pyyhkien pesuaineella.

Vettä sataa. Tuo auto on oikea linssilude, mutta autoja on kadulla jonossa seisomassa, tämä jää portin eteen…

Eilen satamakapteeni ehdotti että vaihtaisinko parempaan kohtaan veneen. Olin sitä kysellyt jo aiemmin, koska jätän veneen muutamaksi päiväksi Pärnuun. Kyllähän minulle kelpasi. Nokka tuuleen ja perä poijuun. Niin on parempi vene yksin olla myrskyssä. Sellaista on luvassa , uhkaavat sään ennustajat. Tänään täällä tälläistä, vettä sataa ja tuulee vähän toistakymmentä.

Kohta puoleen sade alkoi hiipumaan. Oli taas aika lähteä markkinoille.

Niin taivas selkeni ja jumalan teatteri polkaistiin käyntiin. Tämä aurinko on nyt sellaista tilapäistä.

Atlantilta matalapaine painaa päälle.

Ilmanpaine pärnun sääasemalla laskee.

Tuulikäyrät taas nousevat ylöspäin. Ei ne vielä niin ihmeellisissä lukemissa ole, mutta vielä kasvavat.

Näillä Pärnun Hansapäivillä toivotaan että kauppa olisi Hansapäiviin liittyvää. Kuten nämä kävelysauvat joissa vieteri sisällä. Se kuulemma tehostaa treenaamista.

Ruoka oli kyllä Hansa ruokaa ja hyvää sellaista.

Elävää olutta. Kotikaljasta ei kerrota onko kuollutta vai elävää.

Kyllä niillekin ostajat löytyivät.

Tästä en oikein ymmärrä mitä siinä mainostetaan. Kerrotaan että yksi seitsämästä surman synnistä ol laiskuus. Laiskaa odottaa helvetissä ikuinen rangaistus, matojen kuoppaan seittäminen. Kai siinä sitten ohjataan rahvasta oikealle tielle. Ahkeruuteen.

Mutta eihän tässä kuitenkaan ihan laiskana olla. Kyllä pistelin taas menemään oikein sydämen pohjasta.

Illalla aloin katsella sunnuntain säätiedoitusta. Sadetta lupaa, tuulta ja salaman kuvia. Se vie asiakkaat ja tahtoo kastella tavarat. Radikaali ratkaisu ja tavarat autoon ja veneelle vielä nukkumaan.

Veneessä tulee hyvä uni kun vähän tuulee ja keinuu. Tuuli ei suoraan osu tuohon aallomurtajan aukkoon, ei vielä hyppää….

Ruotsalaiset olivat tulleet meren takaa Hymer mobiilillaan. Ruotsalaiset on kovia matkustamaan, milloin näkyy Ruotsin lippu satamassa veneessä, milloin tulevat Hymer mobiililla. Autosta taisi nousta hapansilakan haisu, varis vahti katolla ilmanvaihtoluukun luona ja katseli sisään.

Minä läksin markkina telttaa katsastamaan, pystyssä oli. Työpäivä alkaa.

Seinät auki ja heti esimmäiset ostajat ryntäävät. Monet olivat kuulemma odottaneet näitä Hansapäiviä. Myös monet myyjät olivat odottaneet. Onnistuessaan nämä ovat hyvät markkinat.

Kansaa parveilee enemmän ja enemmän. Minä huomauttelen suomalaisille, että sopii tulla katsomaan. Näiden puiden alla on viileämpi, mutta niissä on myös huonompi puoli.

Näiden pärna, eli lehmus puiden alla sataa tahmeaa mehua joka tulee lehdistä. Teltan katto ja seinät on tahmeat.

Eesti suvi, minun Eesti.

Musiikki raikuu markkinoilla, mitä lie viikinki musiikkia.

Tuttujen myyjien kanssa käyn suuta soittamassa. Suomalaisille asiakkaille myös kauppaan tavaroita. Suomalaiset olivat kiinnostuneet missä olen oppinut niin hyvän suomen kielen taidon. Minä sanoin että äiti auttoi alkuun, sitten vain ominpäin aloin käyttämään ja höpöttämään. Ei nämä tahtoneet siitäkään vihjeestä ymmärtää mikä on pelin nimi. Vielä joku kysyi että oletko sinä oikein syntynyt suomessa? Outo juttu, vähän vitsikkään outo juttu…

Jokapäiväinen aamulenkki, rattaalla. Tämä on Pärnujoen rantaa meren läheltä. Tuolta suoran päästä alkaa meri ja aallonmurtaja.

Katselen rannan elämää ja vaivaisukkoja.

Rannalla ei ole elämää, päivän mittaan taas alkaa.

Tälläistä tänään täällä.

Minusta on niin vähän kuvia, joten päätin tehdä malliksi. Minä tässä.

Joku tarkkailee minua.

Siitä viilu veneestä jäi masto. Omatekoisen näköinen, mutta oli kuulemma Leniningradissa, lentokone tehtaalla tehty masto.

Kolkon näköinen, kuten neuvostoliiton aikaiselta mastolta voi odottaakin.

Sitten tuli mies ja veteli sen rälläkällä pätkiksi. Sääli on sairautta.

Oli tuolla mastohyllyssä tuollainenkin, nyrjähtänyt rullamasto. Aika kallis on uusia ja vakuutukset huonoja korvaamaan.

Mutta asiaan. Alkavat Pärnu Hansapäevad.

Teltta pystyyn ja kauppa telttaan.

Ulkona sataa, teltassa ei. Huomenna ei pitäisi sataa ja markkinat alkavat. Hiphuraa

Aamulla heräsin kello 6, hotaisin ärjyt cappucinot kitusiin. Sitten ratas alle ja menoksi. Pärnu, Eesti Vabariigi syntymäkaupunki. Pärnu on myös virallinen kesäpääkaupunki. Eestissä on myös syksyn pääkaupunki, se on Narva. Narva onkin oikea valinta, Narva on sellainen vähän kolea paikka. Narvassa syntyneet ovat varmaan eri mieltä. Täällä on myös Talven pääkaupunki, se on Otepää. Sekä kevät pääkaupunki, se taas on Türi. Aurinkopääkaupunki on Kuressaari. Jokaiselle oma pääkaupunki, kalapääkaupunki jne Yksi niistä pääkaupungeista on Tallinna.

Minä panen rattaalla menemään, tuuli vinkuu korvissa ja sydän takoo kuin noitarumpu. Tiedättehän, sellainen kuin Harleyn käyntiääni.

Ohitse aamu aution uimarannan. Kyllä tänne porukkaa päivällä tulee.

Kävin täällä rautatie pysäkillä katselemassa. Nyt on kiskotkin pois purettu. Liikenne lopetettiin kun alettiin tosissaan suunnitella sitä Rail Balticaa. Rail Baltica tulee sitten kun tulee.

Tänne suuntaan kiskot veivät Latviaan päin. Ne oli katkaistu jo paljon aiemmin tuolta muutaman kilometrin päästä. Kuka muuten muistaa vielä sellaisen kuin Helsinki Tallinna tunnelin?

Puolitoista vuotta ja pääsee tunnelia pitkin, lupasi tämä mies. Rahatkin olivat kuulemma valmiina. Onneksi kuitenkin tätä Rail Balticaa on toiset miehet rakentamassa ja suunnittelemassa. Rail Baltica piti olla 2026 valmis, ei tule olemaan. Nyt on haaveena joskus 2030 vuonna.

Tuli nälkä, tarjolla Kurzeme stroganov. Aitoa Latvian ruokaa.

Kurzeme on tuo punainen maakunta länsi Latviassa.

Sinne sitten, ei Latviaan vaan tuonne ruokasaliin.

Ja katso, aitoa Latvian ruokaa. Hyvä ruoka, oikein hyvä. 4,9 euroa tästä oli halpa hinta.

Mitähän tässä vielä, no Eestin mansikat tietysti.

Suvepealinnan maasikad.

Torilta vielä kukkia ja pöydälle pottiin. Kaikki on jälleen valmista..

Aamu valkenee hiljaisena Pärnun satamassa, kaikki nukkuvat vielä. Kovia poikia nukkumaan.

Minä lähden rattaalla vetämään. Säätiedoitukset lupaa sadekuuroja, uhannut jopa monta päivää, mutta ei osu kohdalle.

Pitkin Pühavaimu katua, eli Pyhän Hengen katua.

Hiljainen on Pühan vaimu katu, ei ole pyhän tien kulkijoita. Nukkuvat vielä ja kun lähtevät valitsevat lavean tien.

Torille heränneet kokoontuvat, siellä on jo säpinää. Torit on mielenkiintoisia paikkoja.

Tämä vene on ollut kiertopalkinto. Se on huonosti tehty, kuulemma liima jolla viilut on liimattu on ollut väärä.

Nyt viimeinen omistaja oli kuollut, näin pursiseuralla talvella kyselyn kuka haluaisi auttaa leskeä laittamaan vene kuntoon. Ei ketään sellaiseen työhön löydä. Vehjes on seissyt tuossa vuosia.

Kunnes tänään alkoi tapahtua. Paikalle tuli nosturi auto ja kärry.

Siitä se nousi. Paikalla oli seisoksimassa Jahtklubin vanhaa kaartia. Nauroivat kovasti kun sanoin, ”Lakki päästä miehet, seisomme kirstun ääressä.”

Miehet hakkasivat kiilojen kanssa kölin irti ja ruumis auton päälle. Sinne lähti viimeiselle matkalle krematorioon. Köli jäi maahan makaamaan.

Jahtklubille on tullut tuollainen Lagoon katamaraani. Kotisatama on Pärnu Jahtklubi.

Ikkunassa näkyy tutun näköinen kyltti. Laiva bisnestä on tukenut EU. Miten minä saisin eu tukemaan minun laivaani? Ettei käy kuin sille viilu veneelle?

Olkoon, minä kuljen omia polkujani. Omat rahat taskussa. Blogia lukemalla voi arvailla missä olen ja mitä teen. Mutta ei se kaikki aina niin ole miltä sivusta näyttää…

Kävin Kihnussa rattaalla jälleen pienen lenkin aamutoimiksi. Kihnulaiset ajavat Ural tai siis oikeastaan se on IMZ. Tai sitten autolla ajavat.

Turisteille tarjotaan jalgrattaita. On myös muutama sähköskootteri tarjolla.

On hienoa männikköä tässä hiekka saaressa.

Sitten tulikin aika lähteä. Vilkutin tälle paksulle, pahantuuliselle satamakapteenille vanhalle piialle. Tämä kyllä leppyy kun vähän lirkuttelee. Eilen murjotti toimistossaan, minä tulin ovesta ja tervehdin, ”Tere Kihnu tydrukud.” Alkoi hymyilemään. Kysyi tietoja ja sitten kysyi olenko yksin? Minä kysyin että missä mielessä? Mitä sinulla on mielessä? Joka kerta sama juttu ja kappas jopa pärjäämme.

Sinne jäi Kihnu, ei ole enään entisenään.

Sitten vain mennään. Veden lämpö on muuttunut sitten keväästä, kun Tallinnaan tulin.

Tuollainen katamaraani tuli möristen vastaan.

Jakob Prei nimeltään. En muista tätä ennen nähneeni.

Jo alkoi väylä pärnuun paistaa.

Satamasta ohitse. Aika pölinä käy kun laivaa lastataan turpeella ja hakkeella.

Tuuli vie pölyn tuonne vierassataman suuntaan. Tai kotisatama se paremminkin Pärnun Jahtklubille on ja siellä on yks laituri vieraspaikkoja.

Nuoria purjehtijan alkuja vetelee joessa.

Vielä Runö, Ruhnun katamaraani tuli vastaan sataman kohdalla.

Ja olinkin perillä, Pärnu Jahtklubi satamassa.

Tälläinen oli gps jälki tänne. Olisi tuosta voinut yhden kulman vielä vähän oikaista, mutta aika suora oli reitti. Pikkuisen alle maraton oli matka…