Ihmeellistä jorinaa

Eilen oli maailman hienoin ilma. Pilvetön taivas, tuulta sen 7 metriä. Iltapäivällä ulos vuonosta, purjeet ylös ja kohti kaakkoa ahvenanmaan pohjois-saaristossa. Säätiedoitus lupaili muutamaa metriä tuulta ja se lähellä vastaiseen, mutta tuuli olikin parempi ja lähellä koillista, sivutuuli.

Lopussa alkoi kilpailu, vastassa oli minä ja aurinko. Usein käy niin, että kun aurinko laskee, niin tuuli katoaa. Niin kävi nytkin. Aurinko laski ja tuuli alkoi hiipua.

Periksi ei anneta ja lopuksi purjeella rantautuminen laituriin, tuttu paikka Bomarsund. Aurinko ei anna periksi vaan laskee kun on aika, minä en anna periksi kun olen päättänyt purjehtia. Siinä ja siinä ettei pitänyt konetta vielä käynnistää, purjeet oli ylhäällä laituriin saakka. Valoa vielä senverran, ettei lamppua tarvinnut laiturin etsimiseen.

Tänään on uusi päivä, aurinko paistaa…

Getalla jalkaisin vuoren päälle, sitten rattaalla kylälle. Ahvenia paistaen ja lomaa viettäen. Rannalla kulkee jalkaisin ihmisiä ja viereiselle mökille porukkaa taksilla ruotsista.

Maisemat on kyllä hienot, mutten minä taksilla tulisi. Purjevene on ainoa oikea, ei täällä kyllä muita veneitä näekään.

Joku päivä eteenpäin, luulen minä…

Aamulla kalat mukaan ja purjeet ylös ja jälleen Getan juurelle.

Ahvenet on hyviä, niitä voi syödä yllättävän monta päivää peräjälkeen.

Kummelit tietä näyttää

Aamulla tuli ruotsin puolelta  veneilijä, ja näki museotroolarissa pääkallolipun ja alkoi moittimaan, että maailmassa on merirosvoutta vielä olemassa. On kuulemma paheksuttavaa pitää merirosvolippua.

Mitä se toisille kuuluu, onko mastossa merirosvolippu vai vihreä viiri, vai molemmat. Ei kai kukaan usko, että merirosvolipulla ilmottaisi kannattavansa nykyaikaista merirosvousta. Tai perin olevansa merirosvo. Kyllä ne on lasten leikkejä, kuten yleensäkin kaikki viirit, väristä riippumatta. Meneekö samat ykstotiset ihmiset kertomaan lapsille ettei saa leikkiä rosvoa ja poliisia, oikeitakin rosvoja on vielä olemassa.

Jos paheksuu jotain voi kertoa että minä paheksun tätä, ei se ole niin että se on paheksuttavaa. Kertomalla että joku on paheksuttavaa, yrittää ottaa roolin määritellä se toistenkin puolesta.

Köydet irti ja pois satamasta kuulemasta moista hölynpölyä.

Moottori toi sillan viereen. Sillalla oli kyltti.

Uhmalla kävin sillalla oleskelemassa, hypätäkin suunnittelin, mutta pupu meni pöksyyn.

Melko lähellä sitä Northen Cross laivaa on tälläinen todella pieni moottorivene. Minun mielestäni tämä on paljon paljon tyylikkäämpi, kuin se laiva.

Eilen läksi päivällä, lopuksi Eckerö, Käringsund satama.

Satamassa oli 3 purjevenettä ja 1 moottorivene, kaikki Ruotsalaisia. Hiljaiseksi on satamat käyneet.

Viimevuonna Maarianhaminassa bongaamani Northen Cross laiva oli näköjään kääntynyt laiturissa toisinpäin. Se olikin käynyt Hangossa törmäilemässä. Näyttää laivan päivävuokra olevan 16000 euroa. Aika kallis, tai rahahan on ongelma ainoastaan jos sitä ei ole. Tosin aikapaljon rahaa pitäisi olla, että tuollaisen summan laittaisin päivän kruisailuun laivalla.

Tuollaisia vähän pienempiä tuossa pyörii yllättävän paljon.

Tuossa laivalaiturin kulmalla oli kohta, jossa kävi syksyllä paljon kalastajia laiturin reunalla onkimassa. Nyt nähtävästi jotain byrokraattia häiritsi se. Piti se kahdenkymmenen metrin kulma saada aidattua, ettei kalastajat pääse laiturin reunalle, byrokraatin mieltä pahoittamaan. Kas kun eivät vielä laittaneet sellaista aitaa, josta ei läpi näe.

Ei muuten ne 25 lippua Sveitsistä ollut, ne oli Tanskasta. Johan vähän ihmettelinkin.

No kerrankos sitä erehtyy, on niissä jotain yhteistäkin. No, olen ainakin kerran todistettavasti ollut väärässä..

Eilen pääsinkin sitten lähtemään, tai siis sain aikaiseksi.  Alkuun 1 solmun vauhtia, lopussa tuli ajoittain jo 7 kyytiä. Lopuksi Maarianhamina.

Joka kerta kun tulen Maarianhaminaan, tulee hyvä mieli, ehkä siksi käynkin täällä niin usein.

Nyt olikin yllättävän paljon purjeveneitä satamassa. Usein tähän aikaan ei ole kuin kymmenkunta. Yksi laituri oli juhlaliputuksessa. Pitkään ḱatselin mikä yhdistää näitä liputtavia veneitä. Kunnes keksin, Sveitsin lippu.

Laiturissa oli monta oman elämänsä sankaria, Sveitsiläisiä purjehtijoita Maarianhaminassa 25 veneellä. Sen kunniaksi  juhlaliputus. Suurin osa oli harmaapäisiä eläkeläisiä, niitä täällä laiturilla riittää syksyisin. Harmaapäät on elämässä rauhoittuneet, eivät möykkää öisin ja öykkäröi.

Hah, lippu onkin Tanskan lippu

Laitureissa on hetkellä 47 purjevenettä, pari laivaa, yksi Maltalta ja toinen  jostain Brittisiirtokunnan lipun alta sekä yksi pieni moottorivene Suomenlipulla. Joku Saksalainen, Yksi Ranskasta, yksi Puolasta, yksi Latviasta. Loput Puoliksi Suomesta ja Ruotsista.

Rattaalla ympäri Hammarlandia 40km. Piti vielä käydä Eckerössäkin käydä kääntymässä. Venesatama ja kirkko katsomassa.

Hammarlandissa kaupassa jäätelöä ostamassa.

Laiturilla käy kylän ukkoja ongella usein, nyt ei niin hullu syönti ole, mutta ei täällä nälkäiseksi jää.

Kyllä tästä täytyy kohta ankkuri nostaa ja eteenpäin päästä…

Ahvenanmaalla on aina meri lähellä, vähän väliä tiellä on kyltti, että uimaranta. Monessa olen käynytkin katsomassa, kuten tänäänkin.

Useimmissa jotka olen nähnyt on laiturilla kyltti että sukeltaminen kielletty. Kyllä minä sen ymmärrän jos on matalaa, niin hyvä laittaa kyltti että: ”Älä sukella, pohja on lähellä.” Mutta tähänkin on rakennettu oikein hyppytorni, että lapset, tai lapsenmieliset saa hypätä mereen. Ilonpilaaja byrokraatti määrää kieltämään moisen huvin. Tässäkin oli laiturinpäässä kyllä ihan syvää. Ei olisi voittamatonta halua ollut hypätä tornista, mutta tässä tapauksessa oli pakko käydä mereen hyppäämässä.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että minä alankin  entistä enemmän käyttämään omaa valintaani, mihin kylttiin uskon ja mihin viittaan kintaalla.

Täällä Hammarland..