Ihmeellistä jorinaa

Minä panin Dahonilla aamulenkkiä, vaihteeksi Roomassaareen.

Olihan siellä joku tuttukin. En päässyt laiturille kun oli pitänyt portit laittaa.

Eipä täällä paljon tapahtu, Kuressaaren keskustan satama on toista, siellä kulkee ihmisiä.

Takaisin pikkuteitä pitkin.

Mikäs se tuolla on?

Reoveepuhasti. Eli jäteveden puhdistamo kullimäntie 5.

Hiekalla kulki tälläinen otus. Sen jäljet on mielenkiintoiset.

Sieltä se on tullut ja tuonne se menee. Mitähän miettii maailmasta kulkija?

Minä tein vähän sähkötöitä, sitten Oskari soitti ja kysyi missä olen? Sanoi lähtevänsä syömään ja että suomalainen laiva tulee, jos viitsisin mennä vastaan.

Tuli laiva, mutta se oli latvialainen alus. No näytin niille että tuohon menkää, satamakapteeni tulee myöhemmin.

Liput liehuvat salossa komeasti. Minä vietän Kuressaaressa hiljaiseloa. Muutama tuttu kuressaarelainen käy välillä tervehtimässä kun näkee veneeni.

Oskari lähti kotiin ja minä jäin. Eihän minun mitään erikoista tarvitse tehdä, kunhan näytän mihin voisi tulla. Ei täällä paljon suomalaisia moottoriveneitä näe, ainoastaan 2 on tällä hetkellä. Purjeveneitä onkin sitten paljon paljon enemmän. Moottoriveneet pelkää 10m tuulia, minä kiljun riemusta siinä vaiheessa…

Heräsin Ruhnussa kello 5.30. Edellisen yön univelka oli nukuttu pois ja aloin katsella säätietoja. Tuulet näytti päiväksi lounaan puolelta 7-11m/s. Se oli hyvä ennuste. No jos olisi viimeisen päälle keli niin olisi ollut etelästä tuulet, mutta kyllä näilläkin mennään.

Ringsu satama, Ruhnun saarella on kaukana kaikesta. Hyvällä kelillä majakasta näkyy Latvian rannikko, Eestiä ei näy, on niin kaukana. Minä lähden tavoittelemaan Kuressaarta.

Tänään lähtö oli jotenkin hidas, kai se edellisen yön valvominen hidasti.

Tänään lähdin moottorilla aisasta, olisi siitä purjeellakin päässyt, mutta vähän ahdasta ja tuuli oli noussut. Olisi vähän kiire saada purje ylös asti, helposti jää puolitiehen kiireessä kun pitää ohjatakin.

Sinne jäi vielä makaamaan, suomalaiset ja muutamat latvialaiset. Oli siellä 2 eestiläistäkin.

Siinä Runön vieressä oli tilaa nostaa purje ylös.

Sitä se lähtee, hyvästi Ruhnu.

Tulipa huono kuva, mutta kyllä tuosta juoni selviää. Jutun juoni on että sitten mennään kun on sen aika.

Horisontti kääntyi matka asentoon. Paljonkohan tuo kulma on?

Kohta päätin tempaista purjeeseen yhden reivin. Ja tempaisinkin.

Kuressaaren meripelastajat jotka Ruhnussa kävivät juhlimassa uutta pelastustaloa, jäivät katselemaan reivin rakennusta. Minun mielestäni ei siinä mitään vaarallisen näköistä pitänyt olla. Olivat kuitenkin kytiksellä, josko pääsisi pelastamaan. Ei päässyt, jatkoivat matkaa.

Tässä vähän videota, kuinka Birgitta kiitää kohti Kuressaarta.

Ei näihin kuviin tallennu se mitä silmä näkee, veneen keula roiskeista nousee sateenkaari. Ne on niitä elämän pieniä hetkiä, jotka jokaisen on vain itse etsittävä ja koettava. Minun et tarvitse etsiä sateenkaarta, minä kuljetan sateenkaarta mukanani. Sateenkaari etsi minut ja seuraa minua.

Lopuksi löysin väylän Kuressaareen. Tai eihän se kateissa ollut, mutta saavuin väylälle.

Soitin Oskarille, Kuressaaren satamakapteenille, kysyin näetkö purjeen. Tämä että tule tule, on niin kiire ettei ehdi jutella. Minä sanoin tulevani apuun.

Niin minä saavuin jälleen kerran Kuressaareen. Oskari kävi koputtelemassa veneeseen ja kyseli olisinko jälleen satamakapteeni. Lupasin olla.

Pari suomalaista venettä tuli illan mittaan. Näytin niille paikat ja kerroin missä vessat ja suihkut ja annoin koodit.

Vieressäni oli tuollainen Targa, moottorivene. Alkoivat puhumaan että huomenna pitää lähteä, kun lupaavat alkuviikoksi kovaa tuulta. Oli kuulemma tänäänkin targa hypännyt kun oli kovasti tuullut. Yritin kertoa heille siitä kuinka minä kuljetin sateenkaarta mukanani ja kuinka oli hyvä tuuli purjehtia. Eihän nämä sitä ymmärtäneet, kertoivat että ei voi ajaa suunniteltua nopeutta. Yritin vielä vähän kertoa purjehduksestani, kuinka vetelin sydämen kyllyydestä. Näille moottoriveneilijöille oli kuin olisi yrittänyt syntymästään sokealle selittää, millainen on auringonlasku yksin merellä purjehtiessa…

Illalla alkanut ja läpi yön purjehdus jatkui vielä aamulla. Välillä vähän vettä niskaan heitti ja oli sellainen vähän utuinen keli. Lopuksi aamulla alkoi Ruhnu saari, Ringsu satama näkyä.

Aallonmurtajan aukosta sisään. Lepuuttajia ja köysiä paikalleen ja peremmälle.

Ohi ensimmäisen laiturin. Peremmälle peremmälle.

Tuonne, noiden puolalaisten lähelle.

Kun sain veneen kiinni läksin satamakapteenia tervehtimään. Juttelimme aikamme, tämä kysyi, tahdonko maksaa? Ei, en tahdo tokaisin. Tämä että pitäisi maksaa, no minä että kun pitää niin maksan, mutta en tahdo. Maksoin kuitenkin ja läksin vähäksi aikaa nukkumaan.

Unen jälkeen maailma oli taas kirkas ja värillinen. Poliisi ja piirivalve saapui.

Nämä kaivoivat poliisi potkulaudat. Tai ei poliisit potkimalla etene, niillä oli akku masinat.

Läksin kylille, vähän on vaivaisen näköistä jossain kohtaa.

Tässä uudempi rakennus. Pelastus laitos ja poliisi-piirivalve asema. Yksi mies puku päällä tervehti minua, nosti kättä ja sanoi tere. Mies oli tutun näköinen, aloin kyselemään Ruhnun kuulumisia. Tämä ettei ole paikallisia. No minä että kukas sinä olet? Olet tutun näköinen. Oli kuulemma sisäministeri. No minä esittelin itseni, valitin että kun olen ollut purjetimassa, putoaa kärryiltä kuka on mikäkin ministeri milläkin hetkellä. Mukava mies oli ministeriksi.

Satamasta tuli tuollainen kulkue. Oli torvisoittajat etummaisessa autossa. Sitten muuta kutsuvierasta.

Onhan se pienelle 70 vakituisen asukkaan saarelle suuri tapahtuma kun saa uuden pelastuslaitoksen ja oikein ministerit ja muita poliitikkoja ja virkamiehiä saapuu.

Puheita pidettiin ja kunnanjohtajaa käteltiin ja onniteltiin. Kävinhän minäkin vähän onnittelemassa uuden rakennuksen johdosta. Ilmeestä päätellen kunnanjohtaja tajusi kuka olen, tai ainakin sen kuka minä en ole. Kiitteli kuitenkin. Samoin oli muuten se ministerikin kiinnostunut missä elän ja mitä teen, miksi osaan eestin kieltä.

Liput nostettiin salkoon ja juhlapuheet jatkuivat. Minä otin rattaan ja kävin vähän vielä seikkailemassa.

Molempia kirkkoja ihailin ulkopuolelta. Olenhan minä niissä jo käynyt.

Kunnantalon valokuvasin

Majakan vieressä kävin ihmettelemässä.

Vetäisin takaisin Ringsu satamaan.

Tänne oli muitakin ilmestynyt. Tässä linkki satamakameraan.

Pistämpä kartta kuvan. Siitä jäi vähän alusta reittiä tallentamatta. Mutta näin, koko yö siinä jälleen meni..

Ottolapseni alkoi kyselemään että eikös merimiehet käy purjehtimassa? Olisi halunnut optimistijollalla purjehtimaan, mutta eihän minulla sellaista ollut. Otimme Birgitan köydet irti ja luovimme joella. Birgitta kulkee kovempaa kuin nuo jollat.

Huomasin jo aikaa sitten että tämä eestin vieraslippuni oli riekaleiksi kulunut. Näitä on tässä vuosien varrella jo useampia hajonnut.

Olihan minulla kätköissä ihan ehjäkin, sen vaihdoin.

Sitten koitti jälleen luopumisen hetki. Jostain pitää luopua että jotain saa. Matruusini läksi bussilla kohti Tarttoa ja minä jäin bussille vilkuttamaan. Lasin takaa katselimme toisiamme kun lähteä piti.

Minä kerroin satamakapteenille lähteväni, sanoin että tulen viikon-parin päästä takaisin.

Pieni tuulenvire vie.

Päätin karistaa kaupungin pölyt ja vaihtaa raikkaaseen meri ilmaan.

Onkohan näillä ihan oikein luvallista tämä touhu. Kauhoista pudonnutta turvetta pöllytellään oikein kunnolla. Voisihan sitä vaikka vähän kastella.

Olihan tässä alkumatkalla muitakin liikkeellä. Ihme kaukalo.

Hiljainen tuuli vie, no eipä tässä erikoista kiirettäkään ole. On koko loppuelämä aikaa, luulen.

Niin näkyihän täällä tuollainenkin. Kuivarahti alus matkalla lastia hakemaan Pärnusta ja luotsi matkalla laivaan.

Saivat luotsin laivaan ja lähtivät edeltä satamaan.

Tuosta minä vetelin Kihnun itäpuolta.

Lupailivat itätuulta 5m/s, ei tullut, tuli länsituulta 0,8. Ei paljon juhlita.

Aurinko laskee Liivinlahteen, minä purjehdin kotivesillä. Kai aamulla johonkin rantaan löydän..

Kun tulin tämä Soela niminen laiva seisoi tuolla joen vastarannalla.

Sitten ne ajoivat laivan tuohon kelluvalle kuivatelakalle. Pumppasivat telakasta vedet pois ja laiva nousi kuiville. Kätevä systeemi. Mitäkin tekivät, painepesurilla ainakin pesivät pohjaa ja ehkä jotain muutakin tekemistä. Sitten laiva kohta olikin jo pois lähtenyt ja telakka tyhjä. Tämä Soela ajaa Sõru-Triigi linjalla, eli Hiiumaa Saaremaa väliä.

Minä sain miehistöä, 4 vuotias puhdasrotuinen eestin poikalapsi. Oi kuinka meillä on riemu yhdessä tutustua maailmaan. Näimme kun miehet seisoi joessa napaa myöten ja yrittävät kovasti kalastaa. Meillä oli pilkki ja ostimme matoja ja yritimme myös kalastaa veneen partaalta. Ei tullut kalaa, mutta kivaa oli.

Sahanpuru laiva oli lähdössä, löi armottomat lähtösauhut korsteenista taivaalle ja laiva lähti. Ei ollut lapsi ennen rahtilaivaa lähdössä nähnyt.

Tarkkasilmäinen matruusini huomasi heti ja kysyi, miksi yhdellä on tolpan nokassa lennukki?

Mutta olikin lennukki. Kerroin että siinä veneessä elää ilmailuhenkistä porukkaa, en minä muuta syytä keksi.

Välillä pikkaisen vettä viskasi niskaan, sen ajalla otamme päiväunet. Kun heräämme aurinko paistaa jälleen.

Keräämme rohkeutta huomiseksi. Otamme lippalakin ja panemme laiturille ja alamme laulamaan suomalaisia lastenlauluja. Rahan tulo on varmaa, toiset antavat rahaa kun tykkäävät. Ne jotka eivät tykkää meidän epävireisestä, mutta kovaäänisestä laulamisesta, antavat rahaa kun lopetamme. Lopussa kaikki taputtavat tyytyväisenä. Eiköhän sillä helposti jäätelörahat tienaa…

Eilen yksi Tallinnan purjehtija alkoi selittää että kuinka tuuli kääntyy illalla hyväksi, koilliseen. Minä että ei ole hyvä tuuli Pärnuun purjehtia, eikä edes tuossa laiturissa olla. Minä että Pärnuhan on suoraan koilliseen täältä. Ei uskonut väitti että on monta kertaa käynyt, se on luoteeseen. Minä sanoin että vaihdan laituria illalla, sitten alkoi selittää että ei pääse ilman keulapotkuria laiturista. Minä ettei ole keulapotkuria, kyllä meinasin tästä lähteä, katso vain. Ja vaihdoin laituria, tuonne sisemmälle, vips, ilman keulapotkuria.

Minä heräsin ennen kello 5, ding. Niin minä sitten läksin, sinne jäivät.

Yöllä oli tuollainen suuri purjelaiva ilmestynyt laituriin, tuskin siinäkään keulapotkuria oli.

Minä otin suunnan sinne koilliseen, sinne missä minun mielestäni se Pärnu on.

Vähän tuon Tammepakin länsipuolelta, matalikko kiertäen ja aina vaan koillisen suuntaa.

En minä eksy, onhan minulla gps ja karttaplotteri. Molemmat näyttävät 20 vuotta vanhoja asioita, mutta on se Kihnu ja Pärnu vielä samalla kohdalla kuin 20 vuotta sitten.

Tuossa Pärnun aallonmurtajan hujakoilla oli paljon purjeveneitä, Muhuväinä regatta oli lähdössä. Olin sitä odotellut, pääsen takaisin Pärnuun, oman jahtklubin omaan laituriin.

Soitin satamakapteenille, kuten tämä pyysi lähtiessä kertomaan tulostani. Kysyin että mitäs jos laitan veneen tuohon aisaan. Juu, laita vaan oli vastaus.

Laitampa tähän vielä kartan, kuinka minä koillisväylää Pärnuun moottorilla posotin.

Minä panen rattaalla aamulenkkiä. Pitää vähän katsella taakseen ajellessa, kun oli nuo Kinhnun meripäivät. Tuntui juoppoja riittävän. Aamulla voivat vielä pöhnäpäissään ajella.

Kävin koputtelemassa onko Kosla kotona. Ei ollut kosla kotona, ei ainakaan tullut ovelle.

Vanha paloasema törröttää paikallaan. Hiljainen on, ei ole edes turisteille majoitusta sinne tehty.

Nyt olisi majoitukselle kysyntää ja vesitakseille. Sunnuntai aamulla näytti että ensimmäiset vapaat jalkamiesten liput oli kello 19 laivaan. Autolippuja ei ollenkaan koko päivänä. Fillari lippuja oli, mutta niihin pitää saada erikseen vielä matkustajalle lippu.

Mutta mitäs minä niistä, minulla on omat kulkuneuvot ja majoitukset veneessä. Minä katselen maalaismaisemaa.

Ihan sataman vierestä löytyy tuollainenkin kohta.

Porukkaa istuu terassilla satamassa.

Laituri on tullut täyteen veneitä. Muutama eestiläinen, muutama ruotsalainen, yks latvialainen ja loput suomalaisia.

Kohta Muhu Väina regattta lähtee Pärnusta kohti Kuressaarta. Minä alan valmistautua Pärnuun lähtöön. Soittelin jo satamakapteenille että löydämmekö paikan? Ikka leidame, sanoi hän. Oli näköjään pannut puhelin numeroni puhelimeensa, koska heti tiesi kuka soittaa. Onhan tuo MuhuVäinä suuri juhla myös, muttei sentään samanlainen kuin Hangon regatta. Sieltä viedään ihmisiä putkaan ja oikeuteenkin.

Aamulla jälleen rattaalla.

Saarella on paljon pikku teitä, niitä on kiva seikkailla.

Pieniä kyliä ja vanhoja rakennuksia.

Metsässä oli tälläisiä ihme kapineita.

Nämä ovat nähtävästi jotain mölkyn korvikkeita. Täällä ei ole vielä päästy kehityksessä ylimmälle asteelle, mölkkyyn.

Laituri tyhjentyi, turkulaiset lähtivät.

Eestiläiset seikkailivat tuollaisella, mies ja nainen. Jos saa naapurit valita niin valitsin. Näytin että tulkaa viereeni. Olivat matkalla Muhuväinä regattaan, matkaluokkaan. Nämä olivat rauhallisia naapureita.

Kaikki eivät olleet rauhallisia. Tuonne laiturin päähän tuli se charter katti pärnusta. Siellä lauloivat karaokea ja vetivät viinaa pääläristä kaksin käsin. Sama meininki oli myös toisissa laitureissa.

Minä olen tätä Muhu väina regattaa evakossa täällä. Kun regatta lähtee niin minä lähden takaisin Pärnuun…

Aamulenkki rattaalla. Kurase pood on vielä kiinni, päivisin tässä on kova trafiikki.

Rattaalla ympäri saarta. Tässä Linakylä, eli pellavakylä.

Läpi Ruotsinkylän.

Kesäinen kihnu, minä hyräilen mennessäni, hyvä mieli.

Määränpää alkaa lähestyä, Pisan vino torni.

Täältä käyn ilman jumalilta toivomassa purjehdustuulia. Nyt ei vielä ole se aika että tuulia tarvitaan.

Alkaa meinaan tapahtua, veneiden takaa alkaa nousta telttoja ja muuta rekvisiittaa.

Pari rättimyyjää on pannut markkinat pystyyn. Mutta ne ei ole tämän kupletin juoni.

Vaan tällä on se mitä alkaa tapahtua.

Alkaa meinaten Kihnu merepäevad, yksi Kihnun suurista juhlista.

Moottoripyörien paraati, tässä tyylinäyte kihnun neidoilta. Sivuventtiili M72 sivuvaunulla. Viimeksi kun olin täällä meripäivillä niin Virveä tuotiin tuolla näytille. Mitenkähän nämä saarelaiset toipuvat Virven lähdöstä. Juttelin viereisessä veneessä olevien eestiläisten kanssa, olivat samaa mieltä kanssani, että kaikki eestiläiset tiesivät kuka Virve on ja osasivat merepidu laulun sanat.

Että täällä tällälailla, jalalla koreasti ja kotiin terveisiä…

Aamulla alkoivat veneet häipyä. Monet niistä olivat olleet Pärnussa samaan aikaan kuin minä ja nyt lähtivät Latviaan tai Kuivastuun tai kuka mihinkin.

Minä laitoin veneeseen vettä tankkiin, paljon enemmän purjevene vettä juo kuin dieseliä. Naapurit kyselivät että mihin olen lähdössä? Enhän minä mihinkään ole menossa, teen suunnitelmia.

Tuonne sataman perukkaan, uuden aallonmurtajan viereen on pystytetty esiintymislava. Sinne on myös parkkeerattu ihmeellinen laiva.

Joku kuljetus alus tämä on ollut. Nyt on tuollainen kontti nostettu kannelle ja siinä sauna. Lippua ei ole, en tiedä mistä lienee alus.

Tänne kalasataman luokse on myös laiturit rakennettu.

Eu on tukenut tätäkin. Tänne rakennettiin aiemmin aikaisemmissa etapeissa muunmuassa nosturi jolla nousee troolarit rannalle ja rakennettiin rantamuurit uudestaan. Eu on hyvä tukija, ei kannata Eestiläisten valittaa. Tämän etapin koko budjetti oli 62762 euroa, eu antoi avustusta 45415 euroa. Kannattava homma itse panee 17347 euroa ja saa lopuksi yli 62tuhannen värkit.

Siinä ne huilaavat troolarit kesän.

Aiemmin nämä oli vain rannalle kiskottu traktoreilla, nyt tehty kärryt ja nosturilla kärryille..

Illalla alkoi vimmattu kuhina, Turkulaiset tulivat. Koko laituri täyteen Turkulaisia. Näillä oli joku oma regatta. Olivat tuulia pidelleet Kärdlassa ja nyt tulivat tänne.

Sataman perukoilla oli tyhjää, mutta kaikki halusivat samaan ryhmään.

Kello 9 alkoi säpinä, lipun lasku. Osa oli jossain, kai saunassa ja lipun laskut myöhästyi. Kai niitä sitten palatessaan paheksuttiin. Sataman liput kyllä ovat yön läpi ylhäällä, lasketaan kun vieraat lähtevät.

Minä en ole vielä lähdössä, teen vähän suunnitelmia. Sillä aikaa pidetään satamakapteeni neidon kanssa suomen kielen kurssia…