Läksin aamulla katselemaan toimintaa, tälläkertaa huoltoasemalle, jossa ei mitään huolleta vaan myydään polttoaineita. Nyt sinne oli oikein laiva tullut, tämä kylläkään ei täyttänyt tankkejaan, vaan toi asemalle polttoainetta.
Oilfin, vuonna 1966 rakennettu tankkeri kotimaan2 liikennealueelle. Aika syvällä ui tankkerit, ei vielä aivan täydessä lastissa ollut. Vetää kuulemma 117 kuutiota kun tankit täynnä. Miehitystodistuksen mukaan päällikkö kotimaanlaivurin kirjalla ja pari kansimiestä. Aika usein tämä vastaan tulee. Että jos tulee polttoaineen puutosta niin tästä linkistä löytää varustamon. Minulla on tankki täynnä, varakanisteri 20l on tyhjä. En kehdannut kysyä, täytätteko te kannuni?
Läksin kaupungin nähtävyyksiä katselemaan, siellä muunmuassa tällainen lukkoon pantu silta. Tai siltaan pantu lukot. Kun rakastavaiset haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, niin pannaan lukko siltaan kiinni. Avaimet heitetään mereen.
Kaiken kokeneet ja haaveilun lopettaneet kehäketut ovat käytännöllisempiä. Laitetaan numerokoodi lukko, jos alkaa kaduttamaan, niin muistetaan vain numero ja riipaistaan lukko pois. Hui hai menneisyyden lupaukset. Kohti uusia tuulia.
Katselin rantoja kulkiessani veneitä ja niiden nimiä.
Hirveä möykkä lähti veneen ämyreistä, sekä tuosta porukasta joka kannella seisoi. Kuului monensadan metrin päähän vastatuuleen. Kummaa porukkaa, kai ne manasivat jotain koronan vastaisia manauksia kädet pystyssä taivaalle.
Pilviä lykkää taivaalta toinen toisen perään. Osin uhkaavan näköisiä. Tai mitäs näistä kun satamassa seisoo.
Vettä heittää välillä aika ravakasti.
Laitampa vielä nämä, tässä ruttopuisto Bulevardin reunalla.
Ei meinaten ole koronat mitään, kyllä sitä ennenkin kuoltiin. Lähti kerralla 3/4 kaupungin asukkaista. Levätköön rauhassa….