Illalla sovin satamakapteenin kanssa että lähden kello 6. Silta avataan ennen kello 8 vain pyynnöstä, tasatunnein. Ennen kuutta kävin palauttamassa avainkortin, pyysin avaamaan sillan.
Sillat avautuvat edessä.
Ja sulkeutuvat takana. 
Aurinko oli juuri noussut kun läksin taivaltamaan. Hienon näköistä.
Takaa Curonian laguunista vyöryvät sumulautat, eivät saaneet kiinni.
Huitaisin ohi tuon merivartioston, niille on syytä kertoa radiolla, kuka, mistä, minne ja niin edelleen. Jos ei kerro, tulevat ja pysäyttävät ja kysyvät.
Norjalainen risteilyalus tuli vielä vastaan ja sitten alkoi avomeri. 
Sitten tuuli nousi ja purjehditaan. On aikaa keskittyä vaikka purjehdukseen.
Ohi Palangan, tuolla se pitäisi olla. Vähän utua, ei näy.
Ohi Butingen öljyterminaalin. Siinä ei ole satamaa vaan suuri poiju jossa pumppaamo. Siihen laiva kiinni ja perään tuollainen hinaaja pitämään paikallaan. Hinaaja odotteli asiakkaita, kuin taksi tolpalla.
Vaihtelin noita viirejä eestaas.
Sitten kuului terävä kiljaisu, minä että mikä se oli? Lintu lensi ja vinkui.
Samassa tajusin, lintu vinkaisi että ”Liepaja? Jees jees, hyppää kyytiin. Lintu hyppäsi kyytiin. Oli reppana niin väsynyt, että ensimmäiseksi pani nokan kainaloon ja otti nokkaunet. Minä juttelin linnulle hiljakseen, nuku nuku nurmilintu. Nuku sinä, minä jaksan vielä valvoa. Lintu nukkui sen 5 minuuttia ja alkoi tepastella ympäriinsä.
Yritin tarjota linnulle kauraryynejä, ei ollut kiinnostunut. Salamimakkaraa olisi ollut, sitä en tarjonnut.
Siinä me purjehdimme kaksi yksinäistä kulkijaa merellä. Minä juttelin linnulle, tämä vastasi että ”viik.” 
Sitten alkoi Liepaja näkyä, lintu hermostui hiljaiseen etenemiseen ja pyrähti siivilleen. Kiersi kerran purjeveneen ja lensi kohti Liepajaa. Minä toivotin linnulle hyvää matkaa, toivottavasti kohtaamme joskus jossain.
Tuosta aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisään. Nuo ovat kyllä eri lintuja, kuin minun matkakumppanini.
Ohi kalamiesten.
Ohi majakan ja ohi troolareiden.
Ohi hinaajien.
Ohi sotalaivan.
Sotalaivan kohdalla joka ikinen kerta kartta kadottaa satelliitit. Kännykkä väitti kerran, että olen vietnamissa kun ohitin laivaa.
Tyhjä laituri, tai oli siinä yksi kumivene. Satamakapteeni tuli illalla tervehtimään. Totesi ensimmäiseksi että ”Hello again.” Muisti minut reilu 2 viikon jälkeen. Kysyi milloin lähdet eteenpäin? Vastasin rehellisesti, ei harmainta aavistusta…