”Niin kaunista muuall’ ei löytyä saata
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö” Näinhän tämä Georg Ots lauloi, lauloi kun osasi.
Kyllä tänne kannattaa tulla pidemmän ja vaikeankin matkan päästä. Kuten tuossa vieressä olevan ruotsissa rekisteröidyn veneen omistaja. Mies on kotoisin Uudesta Seelannista, tuli Eestin tytön perässä Tallinnaan. Nyt keväällä oli ostanut veneen ruotsista, mietti miten pääsee ruotsiin veneen hakuun. Otti yhteyttä tuonne Saare Paatin veneveistämölle, ne olivat myyneet yhden veneen ruotsiin. Mies vei sen ruotsiin, tuli takaisin ostamallaan purjeveneellä. Nyt on karanteenissa veneessään. Tai karanteeni ja karanteeni, ihmisjoukkoihin ei saa kuulemma mennä, kaupassa saa kulkea ja kaupungilla.
Tai toinen vene tuossa vieressä, perässään Liettuan lippu. Miehet olivat koluttautumassa purjeveneen päälliköksi, saadakseen lupakirjan. Läksivät Liettuasta ja tulivat yhtäsoittoa tähän, huomenna lähtevät takaisin. Ihan vain saadakseen praktiikkaa ja nähdäkseen Saarenmaan yön.
Satamakapteenikin tuli töihin, juttelimme kuinka elämä saaremaalla on eletty. Raskaat oli ajat keväällä, armeija toi kenttäsairaalan tuonne sairaalan pihalle ja suuren määrän kylmäkontteja. Saari oli eristetty mantereesta ja huhut liikkuivat.
Kaupungilla näkyi muutamia suomalaisia autoja, heillä on varmaankin kesämökit täällä. Latvialaisia oli enemmän kuin suomalaisia.
Minä haahuilen kaupungissa, ihmisiä ei kyllä paljon liiku näin aamulla.
Toinen tekeminen on veneen akkujen ihmettely, mikähän virus niihinkin on iskenyt?