Aamulla katselin Tallinnan matalan tuulitietoja.
Hyvältä näytti, keskituulet 10 ja 12 väliltä.
Suunta oli vain turhan vastainen. Sekös minua pidättelee kun lähtöhalut on kohdallaan? Johan minä melkein 2viikkoa suomessa viihdyinkin. Silloin lähdetään kun on sen aika ja kun on aika niin sen vain itse tietää. Usein se tulee vielä itsellekin yllätyksenä, silloin lähdetään. Mitäs sitä pidättelemään.
Tuttu sini-must-valge saalinkiin ja purjeet ylös, silloin läks.
Isosaaren takaa nousi sumu, kohta olin taas tutkalla navigoimassa. Sumua kesti pari tuntia kunnes katosi.
Ilman lämpö oli alle 5 astetta, tuulta sen 10m sekunnissa vastaiseen ja vielä ajoviima päälle. 
Näyttää että tuo vedenlämpö oli yli 4 astetta. Jotenkin viileältä tuntuu, kun viskasi parikertaa kauluksesta merivettä tuulen mukana. Onkohan äijä jotenkin pehmenemässä? Vai onko sittenkin niin, että pää on pehmenemässä ja tämä on sen oire?
Tankkerit vain viilettää omaa ajorataansa. Minä puikahdan niiden välistä yli moottoritien.
Nälkä tuli useampaan otteeseen. Tuppaa syömiset olemaan aika yksinkertaisia näin matkanpäällä. 
Kekrin majakka vilahti näköpiirissä, eikun eteenpäin kun on sen aika. 
Eckeröline on nopeuttanut aikataulujaan 15 minuuttia, minusta sen keula aalto on suurempi kuin ennen.
Lopuksi alkoi määrämpää häämöttää. Naissaari. Neito satamakapteeni tuli vastaan laiturille. Oli ikkunasta katsellut että ei voi olla totta, purjevene tulee ja suomen lippu.
Kertoi satamakapteeni, että olen toinen kylälinen tänävuonna. Edellinen kylälinen oli moottorivene Tallinnasta. Kertoi tärkeimmät kuulumiset sitten viime vierailun. Petka on löytänyt naisen, nainen ollut koko talven saaressa Petkan kanssa. Tunsin olevani tervetullut takaisin.