Aamulla aloin pukea näitä ianikuisia shortsejani jalkaan. Vasta 5 vuotta sitten ostin ne, ne ovan Brittilaivaston työhousut jotka lyhennytin shortseiksi. Niillä on ajettu fillarilla tuhansia kilometrejä ja istuttu päiviä ja öitä veneen istumalaatikossa ohjaillen venettä. Nyt alkoi näyttää että päivä paistaa persauksista läpi. Kuva hämäää, kyllä ne ihan siniset vielä on, ei ne haalistuneet ole.
Melkoisen ohueksi on kangas vuosien saatossa kulunut. Aloin miettiä vaihtoehtoja.
Nythän ovat reikähousut muotia, en tiedä saako reikä olla persauksissa vai pitääkö vain polvessa ja reiden etureunassa olla? Vähän epäilen että takapuoli kun vilkkuu housun reijästä, niin katsovat paheksuvasti. Hylkäsin sen vaihtoehdon. Kävin kaupassa katselemassa shortseja, huonolla menestyksellä. Kun olen näihin vanhoihin tottunut, kaikki uudet tuntuivat oudoilta.
Perskuta, sitten keksin, aloin selailla internettiä. Ebay:ssa on myynnissä kaikki maailman asiat, myös Brittilaivaston työhousuja. Tilasin niitä laatikollisen. Nyt kuljen loppuikäni samanlaisissa shortseissa kuin olen viimeiset 5 vuotta kulkenut. Viileämmän ilman purjehdushousuja on vielä monet. Ne on Itävallan armeijan vihreät housut, niitä ymmärsin silloin ostaa aika monet parit.
Nyt kun olin selvittänyt tämän pukeutumis ongelman niin lähdin fillarilla ajelemaan Klaipedan kaupunkia katselemaan.
Seikkailin Dane joen rantaa yläjuoksuun. Hieno kuva tyynestä joesta. 
Dane on tuo kapea joki joka alkaa tuosta Curonian Laguunista, jatkuu tuonne oikealle ja kaartaa ylös.
Tämä Klaipedasta alkaa Kuurinkynnäs, ihmeellinen hiekkaniemi joka jatkuu Kaliningradiin asti. Avoin tuonne laguuniin siis Klaipedan kohdalta.
No odotin lauttaa joka liikkuu 2 kertaa tunnissa ja vie fillareita ja jalankulkijoita yli Kuurinkynkäälle.
Ostin euron hintaisen menopaluun Smiltyneen Kuurinkynkäälle ja hyppäsin lauttaan.
Sinne mennään.
Seikkailin pitkin ja poikin. Kivan näköistä oli.
Erikoisia maisemia.
Kuvat kertovat, hiekka on hienoa ja sitä on Kaliningradiin asti ja sen jälkeen jatkuu Puolaan. Eikä se kyllä hiekkaranta Puolaankaan lopu.
Rannalla varoittelevat virtauksista.
Tässä huonosti näkyvässä kuvassa kertovat että virtausta oli 3,5m/s. Tuntuu paljolta kun meri oli melkein tyyni.
Tulin takaisin Dane joelle, samaan aikaan huristeli Norjan lipun kanssa moottoriveneellä nuoripari kipparilakit päässä. Voisin lyödä vetoa että tässä ei ole norjalaiset tulleet kylään, vaan Liettualaiset norjaan rekisteröidyllä veneellä siinä ajelevat.
Satama on rauhallinen, yksi Ruotsalainen vene ja yksi Brittilippu vene minun lisäkseni. Tuossa kävi suomalaisia vierellä yöpymässä, mutta lähtivät jo pois. Omituisia höpöttäjiä, tai sitten minä olen itse omituinen, enkä jaksa kuunnella. Kummin vaan, mitäs sen väliä….