Elämän karuselli pyörii välillä kovempaa, välillä hiljemmin. Kyydissä pysyn kuitenkin, vaikka joskus näyttää myöskin liian hitaalta.
Että omalla vastuulla sitä tässä karusellissä kierretään.
Minäpä tempaisin rattaalla torille, toreilla aina tapahtuu. Tänne oli tullut Eestin mansikat myyntiin.
Iloinen nuori neito sanoi että maista mansikoita, minä olin heti myyty ja ostin kilon.
Melkein yhtä hyviä kuin Saaremaan mansikat.
Keväällä jokapuolella oli myynnissä kreikan mansikoita, niitä en ota ilmaiseksikaan. Niissä on vähän mansikan tuoksua, mutta ne on väärennettyjä.
Minulla naapurit vaihtuu tiuhaan, ruotsalaiset tulivat ja lähtivät.
Puolalaiset kävivät yhden yön nukkumassa. Kyllä minä katsoin että mitähän tästä tulee kun pakittivat viereeni. Puolalaisista on niin monta, aivan älytöntä temppuilua rantautuessa nähnyt. Näillä kyllä oli sellainen saksalainen kuri ja järjestys. Kippari huuteli komentoja, mihistö teki ja vastasi kun oli tehnyt annetun tehtävän.
Mooseskin ilmestyi viereeni, perässä saksan lippu. Toiselle puolelle tullut tuollainen katamaraani, suomalaisia.
Mooseksella oli hieno vene.
Ja oikein matto laiturilla. Yksin näytti Mooses veneilevän, ehkä ajatteli että matto houkuttelee Pärnun tyttöjä veneeseen. Ehkä näki neitolauman minun veneessäni. Eikä minulla edes ollut mattoa.
Tällainen vene kävi myös laiturissa, perässä suomenlippu. Piti oikein käydä kysymässä että tulitko suomesta tuolla? Ei kuulemma tullut, kehui asuvansa Pärnussa. Oli muuttanut nyt keväällä tänne.
Oli uusi asukki ja vähän kuutamolla. Näytin lippua ja kysyin tunnetko? Eestin lipun tunsi, toista ei. Minä että sehän on kotikaupunkisi Pärnun lippu…