Aamulla kun päivä oli valjennut oli näkymä ikkunasta tällainen.
Ei kun Yandex taksi alle jälleen. 
Kun Baltiassa taksi on Bolt taksi, niin Venäjällä se on Yandex. Tänään ajoin yhden kerran kadulta lennosta otetulla taksilla, heti meinasi kusettaa. Tahtoi 300 ruplaa matkasta joka olisi maksanut 130 ruplaa. Minä tingin matkan kahteensataan. Ettei suhteellisuuden taju katoa niin kyseessä oli 1,80 euron matka, josta tahtoi yli neljä euroa. Minä maksoin 2.80 euroa. Kyseessä oli siis tuollainen 3 kilometrin matka ja parista eurosta. Minua ei kuseteta.
Päädyin meripihka museoon. Siellä oli kaikkia meripihkasta tehtyjä asioita. 
Minua kiinnosti nämä palaset joissa oli joku hyönteinen sisällä. Niitä oli myynnissä täällä museon myymälässä, hinnat 250-500 euroa. Väittivät että hinta johtuu siitä että ei hyönteinen usein satu jäämään nalkkiin pihkapisaraan, joka sitten kivettyy.
Minua ei kuseta taksit eikä meripihka kauppiaat, minä olen joka helvetin asian asiantuntija. Löysin Kaliningradin torilta rehellisen tuntoisen kauppiaan joka myi tuotteitaan.
Tällä oli pilvin pimein tällaisia meripihka murikoita, joihin oli sattunut sisälle kaikenmailman hyönteisiä. Ja isoja hyönteisiä. Hinnatkin olivat iham muutaman euron, museossa yrittivät minua kusettaa. Mutta minä en mennyt halpaan, vaan ostin murto-osan hinnalla torikauppiaalta. Torikauppiaat ovat rehellisiä, minä sattuneesta syystä tiedän kyllä.
Hienoja rakennuksia on Kaliningradissa, oikein hienoja.
Hyppäsin tuollaisen risteilyveneen kyytiin ja lähdin kanaali kierrokselle.
Kapteeni veti kapteeninlakin silmille ja lähti huristamaan.
Miehistön toinen jäsen, nuori neiti veti myös lippalakinlakin silmille ja alkoi höpöttämään. Kierros kanavilla kesti 45 minuuttia ja tämä ei henkeä välillä vetänyt. Juttua solisi suusta taukoamatta, minä en siitä ymmärtänyt kuin pari sanaa ja nekin kuulemma ymmärsin väärin.
Tässä taas tästä risteilystä kuvia. Satamat on kolkon näköisiä, kuten satamat yleensäkin.
Seuraavana oli tähtäimessä World ocean museum. Siellä myös nähtävää, alkaen sukellusveneestä.
Jonka sisään pääsi myös katselemaan. Karu kapine.
Kapteenin hytin seilällä oli kuva sukellusveneen vanhasta päälliköstä, joka kylmänsodan aikana pelasti maailman ydintuholta. Sormi ei hermostuksissaan osunutkaan nappiin, vaikka esimiehet käski laskea maailmanlopun ohjuksen lentoon. 
Tässä kapteenin uusi vene, johon tämä komennettiin tämän jälkeen päälliköksi. Ei tähän kyllä sovikaan kuin yksi mies. Nyt tämä mies elelee omassa kuplassaan ja jakaa tulikomentoja esikunnalleen.
Tuo Mir on muuten se Rauma-Repolan sukellusvene. Meni suomen sukellusvene bisnes mönkään.
En tahdo pitkästyttää kaikella mitä museosta löytyi, mutta laitetaan vaikka tämä sukellusveneiden etsintään tehty lentovene.
Seuraavana tietysti kylän rautatieasema.
Venäjällä saa muuten junamatkailija, tai ihan vain tällainen rautatie turisti kulkea asemalla rauhassa. Ohrana valvoo ja tarkistaa röntgenillä matkatavarat asemalle tullessa. Ihmiset kulkevat miinaharavan läpi. Ohrana on pitkä pamppu valmiina lyömään päälakeen jos näyttää häiriköltä tai terroristilta. 
Ei ollut pitkänmatkan kulkijoita liikkeellä, ainoastaan nämä Lastoskat jotka ajavat lähiliikennettä.
Kyllähän täältä lähtee ja tulee kotimaan liikennettä, Moskovasta ja Pietarista. Kulkevat Liettuan ja Valkovenäjän läpi. Pitäisi joskus kokeilla.
Lähiliikennettä kuitenkin enemmän.
En minä ole ymmärtänyt, että Kaliningrad on näin hieno kaupunki…