Minulle annettiin mukaan lapsi. 4 vuotias lapsi. Tämän kanssa olikin hieno seikkailla Saaremaalla.
Meillä olikin samantyyliset rattaat, niillä viiletimme niin että tuuli vinkuu korvissa.
Kävimme Kuressaaren piispan linnaa katsomassa ja ihmettelemässä. Sain vastata lapsen kysymyksiin. Mikäs se piispa on? No piispa on sellainen joka luulee olevansa jotain ja että hän saa sen perusteella vaikka käskeä rakentamaan hänelle linna.
Lapsi oli jo kauan sitten, kauan ainakin lapsen maailmassa, sanonut haluavansa purjehtimaan. Päätimme toteuttaa unelmamme. Siitä vain vähän fokkaa ylös ja purjehdimme arvokkaasti lipuen eteenpäin. Lapsi kysyy mihin me menemme? Minä etten tiedä. Lapsi jälleen että olemmeko eksyneet? Ei olla eksytty, tiedetään missä ollaan, sitä ei tiedetä mihin ollaan matkalla. Silloin ei olla eksyksissä.
Takaa lähestyi moottorivene. Huidoimme että ohi vaan, älä hidasta, aallot suurenevat jos hidastat.
Siitä veti ohitse. Kohta lapsi kertoi kuulleensa kalan äänen. Minä ihmettelin, että millainen se kalan ääni on? Kohta selvisi että kalan ääni on laineiden liplatus. Ovela johtopäätös, mutta mistä sitäkään tietää jos kukaan ei ole sitä vielä kertonut. Minä sain senkin asian kertoa, olen 4 vuotiaan miehen alun sankari. Se on minulle suuri kunnia.
Iltasella satamakapteeni soitti minulle. Kertoi että Ventspilsin suunnasta tulee 3 purjevenettä, ennätänkö olla vastassa. Ennätinhän minä, apulaiseni kanssa.
Minä otin köysiä vastaan, minun apulaiseni oli vähän kauempana, ettei putoa mereen häslingissä. Kerroimme tulijoille että tässä suihkuhuoneiden koodit. Se itse satamakapteeni tulee huomenna aamulla paikalle.
Tässä meidän pienimuotoinen purjehdus seikkailu. Kilometreissä 8,58, mutta siinä oli pienelle miehelle jo puoli maailmankaikkeutta seikkailua…