Go bussilla, Let’s go

Aamu valkeni tälläisena, kuten aina välillä pitääkin. Ei hätää, vene on melkein vedenpitävä, yksi ikkuna vähän tilkkui vettä. Muutaman kerran olen yrittänyt korjailla, ei tahdo onnistua. Tiivisteitä uusia ei löydä, ikkunan aukko on vähän suureksi sahattu. Eilen pistin muovikelmun päälle, nyt pitää.

Kävin katsomassa onko yöllä tullut uusia kulkijoita, satamakapteeni kun olen. Se satamakapteenina olo ei muuten ole ihan vitsi. Se Oskar on vanha mies yhdessä vuorossa tekee. Lähtee iltaisin kotiin, soittelee minulle ja kysyy olenko satamassa? Voisinko ottaa veneen vastaan? Otanhan minä. onhan se vähän kunnia tehtäväkin.

Näistä häkkiin teljetyistä karavaanareista en ole kiinnostunut.

Taivas alkoi selkeentyä, kuten sää ennustajat, metereologit ennustivatkin. Jos oikeaa tietoa haluaa niin kannattaa kääntyä metereologien puoleen ja kuunnella niiden juttuja. Puoskarit on täysin eri asia. Niillä on heti alusta syy ja seuraus suhde ymmärtämättä. Ja se vie pahasti harhaan.

Niinpä taas ratas persiin alle ja sitten mentiin. Pyörät ne pyörivät ympäri.

Lähdin tänne, Piispan linnaan vaihteeksi. Otin pienen pojan mukaan ihmettelemään. Kuinka on seinät niin paksut? Onpa piispalla paljon tykkejä?

Vanha linnoitus tarvitsee kovasti kunnostusta. Töitä riittää, mutta hienohan siitä tulee.

Linnassa on pysyväis näyttelyitä, kuten tämä joka kertoo miehitetyn Eestin, Neuvosto-Eestin arkipäivästä. Tälläisiä julisteita oli työpaikoilla ja niillä nostatettiin ylpeyttä. Vähän kuin venäjällä tänäpäivänä, Potekimin kulissit.

Kyllä se arkipäivä usein kolhoosissa oli paremminkin tälläistä.

Mutta kyllä on tornista hienot näkymät, minä niin tykkään Saaremaasta.

Sydän nurjahtaa.

Vielä paremmaksi tekee se, että minulla on mukana 4 vuotias jolle saan kertoa ja näyttää asioita.

Sitten tuli lähdön hetki. Jotenkin on nyt purjehdus jäänyt vähän vähemmälle. On ollut kaikkea muuta jota pitänyt tehdä. Markkinoita, autot katki, kylmät ilmat. No hyvähän se on että on mahdollisuuksia valita. Go bussi, ei huono, muttei kuitenkaan Lux.

Go bussi vie kohti kotia. Lapsi istuu vieressäni, tämä tahtoo bussilla matkustaa. Mennään haitaribussilla keskustaan, mennään bussilla juna asemalle junaa katsomaan. Nyt meillä on 5 tuntia 50 minuuttia matkaa edessä. 5 tunnin kohdalla kysyin että tykkäätkö bussilla matkustaa? Vastaus oli, tykkään. Niin me matkustamme kulkijat, toinen vanhempi ja tottuneempi, toinen uusi ja kaikki edessä…..

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.