Sateen jälkeen aamulla on kiva ajella rattaalla.
Ne aneemiset markkinat olivat tuossa kentällä. Kaikki on pois menneet.
Se potkurinsa sohloksi ojassa ajanut venekin on häipynyt. Jostain syystä lähtivät kieroilla potkureilla eteenpäin. Olisihan se vene tuollakin ylös noussut ja kuntoon tullut. No mitäs se minulle kuuluu.
Mutta tämä kuuluu minulle. Ajoin tuossa rattaalla, vastaan tuli mies ja nainen myös rattaalla, mutta vasemmalla puolella. Samalla puolella kuin minä. No minä katsoin että meinaako ne päälle ajaa ja pysähdyin. Nainen naurahti ja kiersi omalle puolelleen, mutta se mies pysähtyi ja alkoi tuijottaa. Minä näin kyllä kaukaa että ne on suomalaisia ja kysyin että kumpaa puolta sitä täällä eestissä ajetaan. Mies hikeentyi ja alkoi känistä, miksen minä voinut väistää heitä? Yritin että sinähän se ajat väärällä puolella ja yrität minut kiilata autojen kylkeen, minä jään odottamaan mistä sinä tahdot ajaa. Äijä vaan että miksen väistänyt. Kaikkia tolloja sitä on liikkeellä. Kyllähän tuosta sopii fillarit kohtaamaan, mutta helpompi on, kun jotenkin sääntöjen mukaan toimii.
Sen venäläisen tädin kanssa ajettiinkin sitten viime keväänä kolari, tämä ajoi ensin ihan nätisti, mutta yhtäkkiä päätti sivuuttaa minut väärältä puolelta.
Veneitä lähtee.
Latvialaisetkin lähtivät. Latvialaisilla on komea lippu.
Puolalaisetkin tekivät lähtöä.
Puolalaisilla oli paljon vieraslippuja. Oikeassa saalingissa Eestin lippu, vasemmassa Suomi Latvia ja Liettua. Vieraat käy vähiin Kuressaaressa. Muutama vene vain on laiturissa minun lisäkseni. Minä en vielä pääse lähtemään, on vähän tekemistä…