Rymättylässä on rahaa liikennemerkkeihin. Mitähän tällä tahdotaan sanoa? Pihakatu merkki, tarkoittaa että saa ajaa autolla, mutta nopeusrajoitus 20km tunnissa ja jalankulkijat määräävät miten mennään. Autot ajavat kun sopivat ja kadulle ei saa pysäköidä kuin merkityille paikoille. Sitten tolppaan laitettu moottoriajoneuvolla ajo kielletty. Ei siis saa ajaa moottoriajoneuvolla. Sitten on lisäkyltillä sitä lievennetty että tontille saa ajaa.
Rahaa ei sitten enään jäänyt sataman roskiskille, roskapusseja tuodaan ulkohuussiin.
Sekä sinne huussin taakse vesaikkoon. Paljonkohan se roskapönttö sekä sen tyhjentäminen maksaisi. Kamera tolppaan ja jos joku tuo pakettiautolla tavaraa niin lasku perään.
Onhan tuonne kylälle saatu 100metrin rivi roskiksia, ne on vain pahville, tai maitopurkeille tai muille sellaisille. Ei tavallisille sekajätteille. No se satamahan oli ilmainen, olisi varmaankin maksanut sen rahastaminen enemmän kuin tulot satamasta.
Että oli aika lähteä, sinne jäi tuo toinen vene odottamaan uutta akkua. Loput oli tyhjiä veneitä.
Sinne jäi myös kirkko johon en ole saanut tutustua. Ehkä joskus kuitenkin vielä.
Purje ylös ja hippulat vinkumaan.
Vauhtiakin oli ihan kivasti.
Nämä tuli vastaan, heillä oli sellainen vihreä koneajon lupaava viiri. Se on samantapainen kuin uimahalleissa lupaa saunaan uimahousuissa. Sen kanssa saunassa ei ole muilla mitään valittamista, eikä mastoon nostettuna koneella ajossa.
Sitten huitelee menemään tällaisia elämän tarkoituksen kadottaneita. Jos ne on näin pieniä niin menköön, ei paljon haittaa kun ei päälle aja.
Suuret on hankalia, tekee suuren aallon. Kuulemma aallot kuuluu merelle, ei saa valittaa. Aallonteko ei ole kielletty. No vaikka siellä uimahallin saunassa, ei siellä ole kielletty pieraisemasta. Ja kyllä hajut maailmaan kuuluvat. Jos kokeilee laskea fanfaarin, niin turpaan tulee vaikka kuinka yrittäisi selitellä. Sitten vielä valittavat, etteivät purjeveneilijät tervehdi, miksi pitäisi? Tuttuja ja samanhenkisiä tervehditään, ei saunassa häiriköiviä. En minä tervehdi autojakaan ja ystävällisesti hymyile vastaan, jos rapaa kengille roiskivat.
Välillä meinasi aivan hiipua meno, kyllä siitäkin vielä selvittiin.
Lopuksi päädyin tänne Norrskataan.
Hienot on laiturit, oikein hienot.
Ei paljon veneitä, tämä on kuollut kylä.
Roskikset tänne on saatu, vaikkei täälläkään satamamaksuja ole. Tämän laiturin tarina on muuten tässä. Eli kun se vanha laituri upposi ja hajosi, niin kylän suuri poika Antti Aarnio-Wihuri osti laiturit ja asennutti paikalleen. Lupasi vielä maksaa vuokrat laituri tontista Paraisten kaupungille. Lupienkin saaminen laiturille kesti pari vuotta. Jos Antti luet tätä juttua, niin pyydän anteeksi suunsoittoani moottoriveneistä. En minä niin aina tosissani ole, vaikka välillä vähän hermostunkin johonkin tolvanaan. Sinä olet tehnyt miehen työn kun ostit laiturit, nostan lippalakkia ja heilautan kättä kun tullaan vastakkain….