Ruotsalaisia kävi kylässä. Kyllä on veneilijätkin aika pässejä. Rannalla kävi sen semmoinen kanakaakatus että miten ne nyt tänne tulleet? Eikö ne pitäisi olla karanteenissa ja mitä vielä. Juttuhan on niin että ruotsalaisilla veneilijöillä on oikeus tulla suomeen lain mukaan ja siihen ei kellään muulla ole mitään sanomista. Vähän samaa toimintaa ja kauhistelua kuin olisivat nähneet merirosvolipun. Se on paheksuttavaa ja mitä vielä joidenkin mielestä.
Ne jotka ei totuutta ja maailman pahuutta niin kotiin vain juosten ja kardiinoiten välistä vain maailmaa peläten ja vihaten.
Minä läksin tänne käsityöläismuseoon, siitä onkin vuosikymmeniä kun viimeksi kävin. Kaikki oli aivan unohtuneet.
Tämä pieni osa selvisi turun palosta.
Tänne oli tuotu nähtäville monien ammattiryhmien työhuoneita. Kengäntekijät kellosepät, kultasepät, kammantekijät ja vaikka mitä. Museot on mielenkiintoisia paikkoja. Kuka ei osaa ja tunne menneisyyttä, ei myöskään ole tulevaisuuden ennustamisessa hyvä. Minä jotain tiedän kyllä menneisyydestä, mutten silti aina osaa tulevaisuutta ennustaa oikein.
Sitten otetaan kevyt kenttälounas, päälle ruokalepo ja taas mennään.
Merimuseo, vai mikähän tämä kombinaatti oikein onkaan. Paremminkin merimuseo kyllä.
Paljon näin, paljon jäi näkemättä. Laivoihinkaan en ennättänyt, onneksi lippu on 2 päivää voimassa.
Pitäisiköhän minun nostaa jompaankumpaan saalinkiin ruotsinlippu? Ihan vain siedätyshoidoksi näille rantajeesustelijoille. Tai siis toiseen saalinkiin laittaa merirosvolippu, toiseen ruotsinlippu.