Alkaa olla syksypuolen elkeitä, yöllä usva nousee merestä. Hämähäkit valtaa veneen. Olen jo alkanut valmistella venettä talvikuntoon.
Päätin lähteä välillä vähän seikkailemaan. Junalla.
Aseman kello on väärässä ajassa, 4 tuntia jäljessä. Ollut jo useamman vuoden. Se ei täkäläisten elämän tahtia haittaa.
Kohta tuolta kurvintakaa pyyhälsi tuollainen kiskobussi. Aikoinaan aina morjenstelin junille, se on taakse jäänyttä elämää. Jos kukaan ei vastaa tervehdykseen, en minäkään enään viitsi yrittää.
Siitä se matka alkoi.
Välillä vaihdoin junaa. Matka senkus jatkuu.
Saavuin Pasilaan. Tänne olivat rakentaneet tuollaiset viheriäisten suosittelemat liukuportaat. Ne oli tehty ekologisesti vanerista. Ei ne kyllä toimineet, mutta ei sen väliä jos maailma pelastuu.
Onneksi oli jäänyt yhdet tikkaat, niitäpitkin pääsin asemalle.
Tai eihän se mikään rautatieasema ollut, se oli jonkinlainen kauppakeskus. Tripla nimeltään. En tuntenut kotoiseksi itseäni täälläkään, täällä oli tarkoitus shopata tai istua ravintolassa. Minä tulin tänne siksi kun oli junanvaihto. Olisin istunut penkillä odottamassa junaan, mutta ei enään taida missään asemalla penkkiä olla.
Täällä pidetään ihmisiä maalaisina. Jos ovi on rikki niin ei panna kylttiä että käytä viereistä ovea.
Täällä pannaan kyltti että läpikulku kielletty. Kai minä olisin raamit kaulassa muuten läpi lasioven kävellytkin.
No ehkä ne kyltit voi joskus olla tarpeellisiakin, kun läksin junalle niin huomasin että on tänne toimivatkin liukuportaat olemassa. No hyvä etten mennyt ikkunasta pokat kaulassa läpi, tai savupiipusta tupsahtanut kauppakeskukseen.
Junat senkus pienenevät ja muuttuvat vanhemmiksi. Olen tottunut junamatkustaja. Paljonkohan olen junassa istunut. Viimetalvenakin tuli tuhansia kilometrejä, Armeniassa Azerbaijanissa, Georgiassa ja Venäjällä. Kerran tuli kierrettyä suomenlahti junalla, Tartosta Tallinnan kautta Pietariin josta Allegrolla Helsinkiin. Thaimaassakin tuli junailtua jonkinverran.
Matka vain jatkuu, jos vielä paljon vanhemmalla kuljetaan niin se on kohta höyrymasiinat.
Jopa olin Oitis kohdalla. Kävin vähän syömässä ja ruokalevolla ja käännyin paluumatkalle.
Samoja jälkiä takaisinpäin.
Mitänyt päätin poiketa tälläisessä pienessä kaupungissa katselemassa.
Kiertelin ja katselin, jotenkin pieneksi käynyt kaupunki. Mietin mielessäni että olen vieraantunut tästä paikasta.
Tavatkin ovat outoja, valokuvausliikkeessä uhkaavat lähettää passikuvasi heti poliisille. Jos minä haluan passikuvan, niin en halua että poliisille sen lähettävät. Mitähän muuten poliisitkin siihen suhtautuisivat? Mikähän laitapuolen luovija tuossakin kuvassa on ihmettelisivät poliisit? Kai ne laittaisi julkiseksi sen kuvan varoitukseksi lapsille, että noinkin voi käydä sille pienelle pojalle, joka kaarnaveneitä veisteli.
Kävin kiertelemässä hautausmaalla, oli siellä tuttujakin haudattu. Ihan koulukavereitakin ja sukulaisiakin.
Kirkkoja kävin katselemassa ulkopuolelta, en enään uskonut että ovet auki olisivat. Se siitä uskosta.
Nähtävyydet oli jälleen nähty, oli aika jatkaa matkaa. Saavuin yöllä myöhään takaisin veneelle. Reissunpäällä tuntee olevansa kotona, samoin purjeveneessä yöllä hyvä uni, kun vettä sataa taivaalta. Tulee hyvä uni..