Ne kaksi suomalaista jotka olivat täällä, häipyivät Liepajan suuntaan täältä vallihaudasta.
Minä en lähde kulumallakaan. Minä otin ikean kassin ja sinne rattaan säilytyspussin ja lähdin vetelemään hartaudella.
Bussiasemalla paketoin rattaan säkkiin, jos bussikuski kyselee niin sanon että siinä on minun matkatavarani.
Kohta marstruut pyyhkäisi bussiasemalle.
Minä marstruutin selkään.
Ja sitten mennään. Kuskit ajavat aika rivakasti.
Kohta, reilu puolentunnin päästä olinkin Palanga kaupungissa. Olisihan tänne rattaallakin päässyt. Matkaa on 22 kilometriä ja tylsää tietä ajella autojen seassa. Marsulla bussikortilla maksaessa matka maksaa 1,6e.
Että Palangassa ollaan, pieni turistikaupunki.
Piiitkä kävelykatu vie rantaan. Tällä kadulla on hirmuinen määrä ravintoloita ja pieniä myyntikojuja.
Tänne päättyy kävelykatu. Tuossa oli ennenvanhaankin laituri, silloin siitä kulki laivoja.
Sellainen keräpäivä Palangalla.
Hiekkarantaa riittää molempiin suuntiin satoja kilometrejä.
Laiturilla silakan onkijat yrittävät.
Tämä vanhempi mies oli tuollaisella sähkömopolla liikkeellä.
Muutaman oli saanut. Kai nuo silakoita on?
Vetelin rattaalla eestaas pientä kaupunkia.
Sitten keksin, palkkaan oppaan. Sanoin oppaalle että esittele minulle kaupunkia. Minä kuuntelin, mutta kyllästyin ja käännyin toiseen suuntaan. Sinne mennä viiletti opas yksin ja höpötti mennessään niitä oppaan höpötyksiä.
Lähdin katsomaan että onko kirkko auki.
Olihan se auki. Minä olen kova poika kirkossa käymään. Varmaan katsovat että siinäpä hurskas mies. Kunnes avaa suunsa ja alkavat epäilemään, onkohan se sittenkään hurskas.
Joka tapauksessa mielenkiintoisia paikkoja.
Oli toinenkin kirkko, tämä oli ortodoksi kirkko.
Sielläpä kävin myös kynttilän sytyttämässä.
Siellä kävelykadulla oli niitä ravintoloita rivissä. Tämä sopi minulle paremmin.
Tämä oli tässä torin kulman takana.
Neito myi nälkäisille ruokaa. Olen tullut oikeaan paikkaan.
Minä sanoin että anna minulle guljashi. Neito että ota se päivän ruoka, saat sen keiton ja pääruuan halvemmalla. En minä jaksanut kaikkea edes syödä, hyvä ruoka ja varmasti 5.9 euron arvoinen. Taas jaksaa polkea rattaalla. Tai marstruutillahan misä kuljin, silti lähemmäs 30 kilometriä tuli mittariin.
Seikkailuni aikana oli tänne Old Castle satamaan rantautunut Sophia…