Aamulla aikaisin haahuilin ympäriinsa, kaikki nukkuu vielä. Sitten katsoin että kello on tarpeeksi, laitoin satamakapteenille viestin että ota yhteyttä kun tulet töihin. No tämä tuli ja aloimme jutustamaan. Kuinka on talvi mennyt ja mitä on tullut tehdyksi. Sitten tämä alkoi kyselemään että kauankos aiot viipyä? Mistä minä sen voin etukäteen tietää? Pääsimme kuitenkin hyvään sopimukseen.
Tuossa on uusi hinnasto vieraille. Tutuille on omat hinnastot. Voisi melkein sanoa että persaukiset älköön vaivautuko.
Tuossa on kapteenin körtsi.
Sinne sitten vain, neidot toivotteli tervetuloa.
Ruokaakin löytyi. Roolimiehen penkki, eli perämiehen. Miksiköhän siihen penkkiin on maalattu tuollainen ihmisen pää? Nyt se pää tuijottaa perämiehen persausta kun siinä istuu. Ruoka oli hyvä, suosittelen.
Oli tullut aika nostaa jalkaa.
Tuulta on sopivasti, ilma sopiva jääkaappi lämpötila ja vesi on yli 3 astetta yli jäätymispisteen.
Sivutuuli ottaa veneeseen niin kovasti että vetää poijun upoksiin.
Ooppeliin bensaa ja silloin lähti.
Painoin kaasupedaalista löysät pois ja silloin alkaa maisema vaihtua.
Maanteillä on myös majakoita. Näistä pömpeleistä aina välillä leimahtaa merkkitulet, tietää olevansa oikealla tiellä. Sydäntä oikein lämmittää kun näkee majakan merkin, voisi ihan käydä nukkumassa majakan juurella. Merellä usein käynytkin, näiden maantiemajakoiden luona en.
Niin se matka joutuu niiden pömpeleiden kirittämänä.
Ei ole minulla koeraa, koira sai koirien paratiisiin. Luvatkaa minullekin kuula kylkeen, kun alan niin huonoksi. Vielä kuitenkaan ei ole se aika….