Ventspils on nähty.
Taivas näyttää houkuttelevalta, tällainen kokemusasiantuntija etsii aina uusia kokemuksia. On aika lähteä.
Ei täällä muita vieraita ollut kuin minä ja nämä saksalaiset. Saksalaiset ennättivät ennen minua liikkeelle. Kello oli 5.30, menköön.
Sinne jää Ventspilsin marina. Nuo veneet ovat paikallisten, vaikka niissä parissa onkin ruotsin lippu.
Sinne läksi saksalaiset kohti pohjoista.
Minä käännyin etelään päin.
Vähän on tyynen oloista. Moottori jauhaa.
Mutta nousihan se tuulikin, isopurje ja fokka tuulenpyytäjät.
Alkaa matka joutua, kokka kohisee. Niin pitääkin koska matka on pitkä.
Lopuksi aloin olla jo lähellä. Karostan venäläinen ortodoksi kirkko. Kullatut kupolit säihkyy auringossa. Eihän sitä filmille saa, ne pitää jokaisen itse käydä kokomassa.
Uloimman aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisään. Alkaa olla tuulta sen verran että vauhtia riittää, kun kääntää sivutuulen kautta keulan vastaiseen purjeiden laskuun. Siinä on vielä se kun pitää yksin kaikki tehdä keikkuvalla veneenkannella.
On muuten vahva kalanhaisu, mustanaan merimetsoja.
Olo on turvattu kun noiden taakse pääsee.
Tänne on tehty uudet betoniponttooni laiturit.
On muuttunut paikka sitten viimenäkemän. On satamakapteenille uusi koppi. On uudet vessat ja suihkut ja pesukoneet.
Mikäs tässä ollessa.
Tuollainen reitti.
Taitaa tulla rokulipäivä…