Aamutoimet on tehty ja olen valmis lähtöön.
Sinne jää Liepaja, minä lähden.
Auringon noustua on helppo kulkea. Joskus tullut yöllä pimeässä, nuo proomutkin ovat silloin pelottavan näköisiä.
Tuollainen laiva seilasi eestaas satamaa ja heitti vettä mereen.
Se oli vähän hankala kun kääntyili eestaas ja pani pontta pyttyyn.
Tuosta tempaisen niin olen vapailla vesillä.
Sitten se perskuta laiva lähti perääni. En minä väylää kulkenut, mutta jotenkin olin koko aika sen tiellä.
Sitten vaan purjeita ylös.
Jopa alkoi matka joutua. Pohjoisia suuntia pidellään.
Tunti toisensa perään purjehditaan. Välillä syödään koiranruokaa ja taas purjehditaan.
Lopuksi kartan mukaan piti olla Ventspils.
Kuten muuten olikin. Sitten kävi niin että jotenkin vinksahti päässä, jälleen kerran. En kierähtänytkään tuonne vaan jatkoin matkaa.
Onhan tuossa tilaa purjehtia, antaa mennä vaan.
Latvian pohjoisrannikko jäi taakse, antaa mennä vain.
Aurinko laskee itämereen, minä vain purjehdin.
Onhan täällä näköjään muitakin.
Alkaa hämärtää, antaa mennä vain.
Kulkuvalot keulassa valaisee vähän keulaakin. Ne valot on tarkoitettu muille veneille, joita täällä ei kyllä näy. Ainakaan yöllä.
Tuulta saisi olla vähän enemmän, mutta kyllähän tälläkin perille pääsee. Mikä sitten onkaan määränpää ja mitä minä sitten siellä alan tekemäänkään?
Antaa mennä vain.
Purje vie pimeydessä, tunti toisen perään.
Aurinko nousee, sitä on odotettu.
Kuressaaren väylän alku löytyi helposti kun on jo valoisaa.
Mastoja törröttää pystyssä, tänään alkavat Kuressaaren merepäevad. Siksi on kylälisiä.
Mutta siinäpäs on minulle kohta jätetty. Köytän veneen siihen kiinni.
Reilu vuorokausi tähän meni. 24 tuntia 30 minuuttia. Kaikki purjeella, no tuon Kuressaaren ojan koneella.
Maileja tuli lokin mukaan 120. Taidanpa ottaa pienet kauneus unet, en kyllä usko että auttaa kauneuteen.