Aamulla aikaisin heräsin Kihnun saarella, vilkaisin viereen ja Kihnun Virve siinä möljällä vieressä köllötti. Keräsin hiljaa tavarani ja otin köydet irti.
Häivyin nukkuvasta satamasta, kukaan ei herännyt lähtööni.
Tuulta ei oikeastaan ollut, se vähäkin oli vastaan. Kone laulaa ja vie eteenpäin.
Kohta huomasin että Virvekin oli herännyt ja lähtenyt minua tavoittelemaan. Helpostihan se minut kiinni otti.
Ja mennä pyyhälsi ohitse. Olisi siinä väyläkin lähellä ollut muttei kumpikaan väylää kulkenut.
Ohitin tuollaisen vihreän majakan.
Yritin orientoitua katsomalla majakkakirjastani mikähän majakka on kyseessä, ei tärpännyt. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että Pärnu on tuo joka horisontissa näkyi.
Vahingossa vilkaisin itseäni peilistä, perskuta lakki oli aivan auringon polttama. Kuten oli kyllä koko mieskin. Se ero kuitenkin on että lakki on helppo vaihtaa, naaman vaihtaminen miehelle on vaikeampi operaatio.
Kaivoin kassista lippalakki kokoelmani, olen varautunut että ehkä lakki lentää mereen ja ottanut varalakit mukaan. Bilteman lippalakin laitan joskus vittuillessani, kun laiturilla on tosipurjehtijoita, siksi se on toiseksikulahtaneen näköinen. Että 8 uutta lippalakkia on mukana, nyt raskin sen kuluneimman pois heittää.
Tälläkertaa valinta osui tällaiseen, kyllä nyt Pärnun neidot katsovat, että sieltäpäs se suomalainen tulee sharmikkaana. 
Ainakin tuolla naisten nudistirannalla viittoilivat kovasti kun sinnepäin kiikaroin. Vai puivatko nyrkkiä, että mikä pervertti se kiikaroi?
Satamakapteeni on juhannuksen jälkeen kadoksissa, ravintolan neidoille kieltäydyin maksamasta mitään vierasmaksuja. Sanoin hoitavani maksut kun joskus maailmassa lähden eteenpäin….