Heräsin aamulla ennen kolmea, vettä satoi, käänsin kylkeä.
Seuraavaksi heräsin kello 5, en minä kelloa soimaan laita, itse heräilen. Jos ei kiinosta nousta jatkan unia.
Nyt oli oikea aika. Sade ei ropissut, oli valoisaa ja tuuli ulvoi vanteissa. Silloin lähdetään. Olinkin jo kuukauden ollut Piritassa, tai siis vene ollut. Minä huitelin maita ja mantuja, välillä kävin veneellä nukkumassa.
Ei täällä turisteja ja vieraita näy. Ehkä polttoaineen hinta ja 70 euron vierasmaksu pelättää turistit.
Siihen jäi minun paikkani, tulen vielä takaisin. Kerroin satamakapteenille, että voi myydä tuon paikkani jos on tarvis, voin mennä muuallekin kun tulen takaisin. Tuo mastoton purjevene oli käynyt näköjään minun poijuköyden päällä.
Ai mistäkö tiedän? Ei siihen muut osu kuin naapurit ja toisella puolla olevalla on musta pohja.
Tuosta aukosta ulos, ensin tuon sisimmäisen aallonmurtajan takana purje ylös.
Taakse jää Pirita.
Purje vie kuten ennenvanhaan, kohti uusia seikkailuita. Kuukausi on liian pitkä aika satamassa olla.
Sopivaa köröttelyä.
Laivat ne vetelee ohi ja vastaan. Ihmiset istuvat siellä ja ovat merellä. Mitä ne laivassa merestä tietävät ja tuntevat. Sama kuin istuisi ja telkkarista katselee risteilyä. Jos on enempi tuulta niin silloin tuntevat ja alkavat voivottamaan kun keikkuu.
Minä katselen taivaalta sääennustuksia ja purjehdin kohti esi isien maata.
Tankkerit ja ristelijät pyyhältävät reittijako reitillä.
Minun reittini on veteen piirretty viiva.
Suomalaisia saaria alkaa näkyä. Kuivasaari.
Harmaja.
Luotsit kiiruhtavat luotsaamaan niitä, jotka luotsia kaipaavat.
Helsingin moottorivenekerho. Menenkin sinne.
Paikkoja on paljon vielä tyhjänä, monet ovat vielä telakalla. Katsoin netistä että tuolla on yksi kohta joka on tyhjäksi ilmoitettu, vien veneen sinne.
En soita etukäteen. Alkavat kysellä veneen mittoja ja sanovat ettei se sovi. Vein veneen tuohon ja kävin sanomassa että siinä se nyt on. Hyvin se siihen sopii.
Vaihdoin saalinkiin Kalevi jahtklubin viirin. Mitähän täällä suomessa muuten tehdään? Pitääkin kysyä joltain joka täällä asuu. Olen vähän vieraantunut tästä, no kokeilen nyt ensi alkuun istuksia veneen kannella ja huudella ihmisille tervehdyksiä. Pitää muistaa että sanoo terve, ei tere….