Minä käyn joka aamu näitä kalastajia katsomassa. Nämä ovat kärsivällistä porukkaa., odottavat että kala tulee.
Minäpä päätin mennä tuonne lagonin toiselle puolelle. Sinne pääsee laivalla ja lippuja saa automaatista.
Vielä ei ollut ruuhka aika, mutta kyllä sinne menijöitä riittää jo aiemminkin.
Ratas tuohon odottamaan. Ei tarvitse lukita, ei sitä kukaan vie. Tulee tappelu jos huomaan jonkun muun sitä taluttavan.
Vielä juoksevat viimeiset lauttaan, tämä kulkee puolen tunnin välein.
Oikealla näkyy klaipedan satamaa, vasemmalla kuurinkynnäs.
Aika vähän rattaita on. Kivempi rattaalla on ajella kuin talsia helteessä.
Ajattelin valita tuon vasemman polun. Miesten ranta. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Hiekkadyyneillä kasvaa mäntymetsää. Pitää kuulemma varoa ettei syty palamaan.
Tännehän minä sitten päädyin, itämeren hiekkarannalle. Kävelin rannalla 15 minuuttia.
Kuuma on kuin mikä, miksi minä tänne tulin hiekka autiomaahan?
Ei kun takaisin toiselle rannalle. Siellä on merimuseo.
Olen minä siinä merimuseossa ennenkin käynyt. Nyt vain ulkoa katselin. Tämä on mielenkiintoinen sukellusvene.
Yks liettualainen äijä rakensi sen 1968 vuonna.
Kova äijä oli tämä J Vezys.
Melkein yhtä kova kuin nämä viikingit.
Mutta mitäs tämä on? Purjelaiva Vahine. Oli Turusta tulossa ja mutkien kautta Islantiin menossa. Karibialle ja sitä rataa. Suurempia kuin nämä minun vaatimattomat seikkailuni.
Vahine läksi maailmalle, minä jäin möljälle sadetta pitelemään. Hyvää matkaa Vahine.