Sinne jäi Mõntun satamaan veneilijät nukkumaan. Illalla puhuivat että lähtevät ajoissa liikkeelle.
Kalastajat kaluripäivillä olivat myös hiljenneet ja häipyneet.
Minä posotin menemään, ohi tämän Sõrve sääre tuletornin. Tuttu reitti.
Otin tuon kuluneen Igaunian vieraslipun alas.
Tilalle nostin Latvian vieraslipun. Saavun ulkomaille.
Mikäs tässä mennä huristellessa, aurinko paistaa ja ukkonen jyrisee horisontissa.
Sitten alkoi näyttää vähän huolestuttavammalta, jyrinä alkoi repiä korvia ja hermoja.
Vähän vettä sateli.
Sitten sateli vettä paljon ja ukkonen jyrisi ja salamoi.
Vitsaukset eivät siihen loppuneet, sitten tuli rakeita päin näköä.
Ei ne vitsaukset siihen loppuneet. Kyyristelin kuomun alla, yhtäkkiä havahduin mitä edessä on? Sumua? Se on tuossa kuvan keskellä tuollainen kieleke. Samassa tajusin, trombi perkele, tulee suoraan päälle. Ja tuli suoraan ylitse. Hyvä että purjeet olivat alhaalla, olisi varmaankin huonosti käynyt. Ehdin tuon kuvan tempaista, heitin kameran ja lippalakin kajuuttaan ja silloin tempaisi. Repivä myrskytuulen ujellus, vene keikahti varmaankin 45 astetta kallelleen ja vettä oli ilmassa aikas paljon. Ei sitä kestänyt kuin ehkä 10 sekuntia ja silloin osuin sen takareunaan. Vene keikahti 45 astetta toiseen suuntaan. Kohta se oli yli ja tuuli lankesi aika nopeasti. Spraihood kyllä taipui pahan, näköisesti muttei hajonnut. En halua toista kertaa kokea tuota, missään nimessä ei purjeet ylhäällä, jotain hajoaa varmasti.
Trombi jatkoi omia polkujaan ja minä omiani.
Pilvet näkyivät vielä Ventspilsin takana kun saavuin kaupunkiin.
Aallonmurtajan päässä on loisto.
Tämän toisen puoliskon päässä on myös loisto. Sinne pääsee kävelemään. Ihmisiä oli vilkuttamassa, kun merimies saapuu mereltä.
Taival on loppusuoralla, Ventspilsin vanha kalasatama.
Viskasin tuon kuluneen merilätsän kabiiniin.
Tilalle panin tämän siistimmän lippalakin ja lähdin satamakapteenia tapaamaan.
Tuollaiset ovat tuulen tiet…