Joka aamuinen Gruusian mummon keräämä tee.
Päivä lähtee. Tosin join sen vatsamyrkyn jo 3 tuntia sitten. Se vie nälän pitkäksi aikaa, meinaan se myrkki cappucino.
Läksin seikkailulle, ei seilailulle. Seilailulle lähden myöhemmin.
Katselin näiden parempiosaisten vehkeitä. En ole kyllä ollenkaan varma ovatko ne parempiosaisia kuin minä. Vähän kuin sen Ooppelin kanssa. Siinä ei ole rahaa kiinni, ei ole huolta. Jos se saa naarmun tai hajoaa tai vandaalit rikkovat, se ei sitten sureta. Suurempi vene. suuremmat murheet.
En minä kuitenkaan taivaanrannan maalari ole. Nämä romanialaiset ovat. En ole eläissäni kuullut, että joku osaisi soittaa tällaisella piano näppäin haitarilla. Eikä osannut nytkään. Aivan surkeaa, ei ollut toivoakaan tunnistaa säveltä. Molemmat kädet kävivät kyllä aika tahtia.
Kuljin määrätietoisesti haahuillen.
Tieni johti tänne.
Juna asema, vai rautatieasema?
Pitäisi vissiinkin kysyä joltain tietävältä, miksi junat jätetään seisomaan tuonne 50m päähän. Miksi meitä juoksutetaan, miksei junat tule asemalle asti? No hyppään luxus junaan.
Ja katso, saavuin tälläiseen kylään. Yllättävän hiljaista on.
Hausjärvi, kunta keskellä kaikkea. Mitähän se tarkoittaa?
Ei silti, onhan täällä kaikki. Alkokin on, tällainen miniatyyri alko. Tuolla lahden takana jossa minä asun on kyllä pienemmässäkin kaupassa viinahylly josta janoiset saa ostaa juomaa. Ja kyllä ne ostavatkin. Taidan kääntyä takaisin kaupunkiin…