Aurinko paistaa kuten vain kauneimmillaan voi Saarenmaan suvessa. Pieni vilvoittava merituuli tulee mereltä, joka kimmeltää sinisenä.
Satamaan on kertynyt muutamia veneitä, Suomi, Ruotsi, Saksa ja Eesti.
Osa toisessa laiturissa olevista joissa on suomenlippu ovat oikeasti Eestiläisiä.
Kuten esimerkiksi tämä, joka vie turisteja merelle. Keskustelin satamakapteenin kanssa, firman omistaja oli kehunut että on niin paljon helpompi laittaa suomenlippu perään ja sanoa olevansa suomalainen, kuin katsastaa vene Eestin rekisteriin vuokraveneeksi. Tosin eihän se ihan näin mene, jos suomessa tahtoo viedä ihmisiä risteilylle veneellä, niin vene pitää katsastaa myös vuokraveneeksi. Ja sen kuljettajalla pitää olla vuokraveneen kuljettajan kirja. Siihen ei riitä huviveneen kuljettajatodistus. Ja se katsastus ei ole mikään pursiseurojen ”katsastus”. No tehkööt miten haluavat. Yllättävän paljon kuulee shittaa suomessa ja eestissä kaikista lupakirjoista mitä mihinkin tarvitaan. Se että tietämättään rikkoo lakia ja tulee joku onnetus, ei ole hyvä puolustus. Sitten on on sormi suussa, miten tässä näin kävi.
Rannoilla ihmiset kysyvät onko minulla rannikko-saaristo vai ihan avomerilaivurin paperit. Nämä paperit ovat järjestöjen omia diplomeita. Samoin kuin järjestöjen katsastukset. Trafi myöntää lupia ja järjestää katsastuksia, autoille, veneille, laivoille, junille, lentokoneille.
Haaveena on ollut käydä koulussa, näyttää että haaveeksi jääkin. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta aina on jäänyt.
Kaupunkia fillarilla, ensimmäiseen päivään 33km…