Tuollaista lupaa Väinamerelle. Päivällä lounaasta 3-8 illaksi tyyntyy. Ukkostakin voi olla.
Sitten vain menoksi. Sinne jäi Kuivastun satama.
Tuuli lähti viemään kohti uusia seikkailuita. Tai ei nämä niin uusia taida olla, vanhan kertausta.
Myötäiseen vie purje, kohti pohjoista.
Ensin tuollaista rauhallista menoa. Kohta se sitten otti ja tempaisi 6-7 välille vauhtia.
Kaukaa katselin että tuollainen yhdistelmä menee. Tai ei siitä ensin näkynyt kuin tolpat.
Kiihdytin vauhdin äärimmilleen että ennätän siitä ohitse ennen tuota Kuivarahun kanaalia.
Koukkasin oikealta ohitse. Tuo kulki jotain 2 solmua.
Pörinä kuuluu pannusta kun hinaaja vetää lauttaa.
Sinne jäi pörisemään.
Tuossa Rohukülan kohdalla soitin Haapsalun satamakapteenille että olen tulossa. Kysyin että sopiiko tulla. Tämä on tarkka mies, kysyy aina että miksi et voi ilmoittaa. Nyt sanoi olevansa kalassa, sanoi että mene mihin kohtaan tahdot, keegi on satamassa. Keegi on eestinkielessä joku tai kuka.
Vielä tuollainenkin eteen ennätti. Kumma munankuori on näillä Vormsin ihmisillä kulkuneuvo.
Purje alas, alkaa taas olla tuo eestin vieraslippu riekaleina. On meinaan vähän paljon tullut eestissä seilattua.
Kun sain veneen laituriin alkoi sataa, sen jälkeen tyyntyi täysin. Läksin satamatoimistoon jossa nojatuolissa istui tyttö tyllerö. Minä että oletko sinä Keegi? Tämä hämmästyi, miten niin keegi (joku)? Minä että satamakapteeni sanoi että toimistossa on keegi, oletko sinä keegi. Ei tämä ymmärtänyt minun huumoriani. Olen liian kauan ollut taas reissussa, ihmiset häkeltyvät kysymyksistäni.
On täällä toinenkin suomalainen vene. Sesonki on ohitse, jos sitä nyt on ollutkaan.
