Aamulla päätin lähteä vähän päätä tuulettamaan, fillarilla. Valitsin oikean kuvakulman ettei rattaani näytä niin pieneltä.
Yritin käydä täällä sota-tavara museossa.
Komean sadekatoksen alla ovessa oli kuitenkin kyltti.
Suljettu. Sen voi kyllä arvatakin, eipä täällä paljon turisteja liiku. Eestin turisteja jonkun verran, ulkomaalaisia ei ketään. Ei paikalliset usein omaan museoon mene.
Eteenpäin, yli Väikese Väinan tamme. Eli sen pengertien joka ylittää Väike Väinän salmen.
Viiran kylä, eli Muhun saaren keskusta.
Sieltä leipomosta tuollainen hyvä patonki. Torimyyjä joka myi sellaisia pika hapatettuja kurkkuja tarjosi niitä vielä. Taas jaksaa sotkea fillarilla.
Tempaisin samantien tänne Kuivastuun.
Pääsin jälleen merenrantaan. Satamassa kävin juttelemassa yhden Eestin purjehtijan kanssa, oli siitä harvinainen tapaus, ettei harrastanut kilpapurjehtimista. Naureskelimme että voihan sitä niin sama purjehtia, samoin kuin fillarilla ajella niin että maisemia vain katselee. Omaksi ilokseen ja toisten kateudeksi.
Tein vielä ylimääräisen lenkin paluumatkalla, kävin Koguvan satamassa. Olen joskus ajatellut, pitäisikö poiketa? Nyt tiedän, ei ainakaan purjeveneellä tarvitse.
Näyttää meinaan matalin kohta 1,3 metriä satamaan tullessa. Ei onnistu kyllä, ei.
Tuollaisille tämä satama on tehty.
Muhun saaren, Viiran kylän kirkko, ei pääse sisälle.
Saaremaan viljapellot lainehtii, koiranputkea. Kaikki ei ole kuin ennen. Silti Saaremaan suvi on se ainoa oikea.
Lopuksi päädyin takaisin tänne. Orissaare.
Tämä Valge Varese Trahter oli suljettu. Omistaja oli kuollut ja kukaan ei tahtonut jatkaa.
Päädyin tänne, Sadama Kõrtsiin Orissaaressa. Se ei ole satamassa, kuten voisi arvata, vaan tuolla kylän keskellä.
Tiskillä olevalle tytölle kun sanoin taikasanat: ”Anna mulle süüa, ma olen nii näljane.” Saaremaan neiu nauroi iloisesti ja toi minulle kohta tällaisen täyden lautasellisen Gulassia. Tuollaisen pienen 60 kilometrin aamulenkin jälkeen se olikin oikein hyvää.
Mutta mitä? Saaremaan neiud liikkeellä.
Äijä työnsi lastenkärryissä tuollaista suurta ämyriä ja kansanmusiikki pauhasi.
Ihmiset seurasivat tätä kulkuetta, kuten minäkin. Joka kadun risteyksestä tuli lisää ihmisiä mukaan. Hyvä tunnelma, kun ihmiset vilkuttivat risteyksessä niin nämä kansanpukuiset hihkuivat hihhoo ja matka jatkui,.
Mitenkähän minä aina suinpäin syöksyn mukaan kaikkeen? Ihan kaikkeen. Tässä videota vähän pidoista…