En laittanut aamulla herätystä, mutta heräsin kun päässä joku vieteri sanoi ding. Kello oli 4 aamulla.
Tuuli oli vähän turhan vastainen, mutta näillä mennään. On meinaan tultua möljällä ja markkinoilla notkuttua. Ei ihan kuukautta, muttei paljon muutakaan.
Kävin tankkaamassa venettä. Tuo dieseli maksaa 10 senttiä enemmän kuin maa asemilla.
Samalla kannuunkin polttoainetta.
No ei ihan 30 litraa mennyt.
Ei ole ketään liikkeellä. Ei yhtään turistia veneellä eikä taida olla kuin se singlehand purjehtija veneellään.
Vilkaisin vielä taakseni.
Sitten vain katse tulevaisuuteen, ulos aallonmurtajan aukosta.
Purjetta ylös.
Purje vie.
Vesi solisee keulassa ja maisema ei vaihdu. Samaa sinistä merta ja kaukana horisontissa maata kaistale näkyvissä.
Vene sopivasti kallellaan matka asennossa.
Koko päivänä ei yhtään huvivenettä liikkeellä. Kaukana näkyi laivoja ja läheltä sivuutin tämän ankkurissa olleen tankkerin Paldiskin vieressä.
Soittelin tunteja sitten Haapsalun satamakapteenille, kerroin että olen tulossa. Tämä että tule tule, hän on paikalla. Paskan marjat, kotiinsa oli mennyt.
Mutta täällähän on kaaos, noin paljon veneitä? 5 saksalaista purjevenettä oli haapsalussa.
Tämä saksalainen kumarsi mekkaan päin, kiitokseksi kun oli maihin päässyt ehjänä. Pitkään kumarteli kuin muslimit konsanaan.
Saksalaisilla on komeat liput, melkein kuin minulla.
Tällainen purjehdus. Alusta jäi vissiinkin 10 mailia pois, en muistanut panna kaukovarjostinta päälle. Vapaana kuin taivaan lintu…