Minun kävi vähän sääliksi sitä Dirhamin satamakapteenia. Tämä silloin tullessa sanoi, että anon, että kerrot kun olet tulossa tänne. Pomo oli soittanut ja sanonut että purjevene on aallonmurtajalla. Tahtoi silloin jo tietää lähtöajan, mitenkä minä sitä tiedän. Nyt aamulla kävin sanomassa, että olen lähdössä, pistä paperiin aika.
On se rankkaa olla vuorokausi kerrallaan vahdissa, ensimäinen asiakas tulee kuukauden odottamisen jälkeen. Ja sekin sitten yllättää niin ettei merkkaa tuloa.
No sinne jäi Dirhami seljän taakse. Lupasin kertoa tulostani seuraavalla kerralla, voi näiden kanssa.
Purje vei ajoittain komeasti.
Lähellä Hiiumaan rantaa, Lehtman sataman lähellä tuuli tyyntyi.
Siitä vain eteenpäin.
Kunnes katselin että vetääkö tuo piirivalve vesihiihtäjää. Ei kuitenkaan, siellä oli köyden päässä märkäpuvussa vesiskoottein päällä istuksimassa rajavartija.
Kurvasivat ohi ja kääntyivät perään.
Skootteri irroitti itsensä köydestä ja ajoi vierelle. Minä tervehdin ja kysyin että mikä virkavallalla murhe? Ei kuulemma murhetta, tahtoivat tunnistaa minut. No kerroin että matkalla Dirhamista Kärdlaan olen. Eivät sen enempää kyselleet, vaan jatkoivat matkaa.
Siellä se Kärdla satama jo näkyikin.
Karttaplotterin karttakin vähän vanha, luotoja näytti että olisi edessä. Ei kuitenkaan ollut.
Vaan Kärdlan satama, kohta 10 vuotta vanha. Eu rahoilla rakennettu. Satamassa porukka puhui paksulla saarten murteella, tunsin saapuneeni kotiin…..