Se on sitten kevään loppu, alkaa kesäkuu ja kesä. Tuuli on kääntynyt lounaaseen ja tilapäisesti pudonnut. Jään odottelemaan tuulen kääntymistä.
Varmistin selustan. Laivaa ei ole tulossa ja satama tyhjä.
Läksin fillarilla vetämään tuonne Saaremaa suuntaan. Sain laivasta tulevilta autoilta etumatkaa.
Sinne vaan niin paljon kuin rattaasta lähtee ja lähteehän siitä.
Sitten alkoi autoja tulla, syöksyin tien toiselle puolelle piiloon. Ei näillä ole aikaa rattaita väistellä.
Kohta loppuivat autot ja minä läksin. Katselin Muhun saaren peltoja, rikkaruohoa näyttää kasvavan.
Ratas toi tänne Liiva kylään. Jokunen ihminen täällä seikkailee.
Kävin kirkkoa jälleen katsomassa. Lukossa on ovet, en ole tuonne koskaan päässyt.
Takaisin huristin osan matkaa pienempiä teitä.
Aina on aikaa jäätelön verran.
Olev, satamakapteeni oli tullut töihin. Oli huomannut että Birgitta oli ilmestynyt laituriin. Tuli vastaan ja kädestä tervehti, tervetuloa. Kysyi milloin tulin? Vastasin että mitäs jos kerroin että nyt tulin? Joo, niin tehdään tokaisi Olev. Juttelimme pitkään maailman menosta ja meiningistä.
Tuossa on kuvaa aamulenkistä, kuvaa napauttamalla tulee linkki karttaan.
On muuten tuo Amanda seissyt jo vuosia tuossa. Mikähän sen kohtalo on?
Paksu ahdinparta kasvaa pohjasta.
Taitaa olla paras että minäkin alan suunnitella lähtöä, ettei sorru tuollaiseksi.
Tuulen suuunta on jo kääntynyt, mutten jaksa yötä myöten lähteä. Odottelen aamua ja sitten…