Niin jatkuvat meidän meripäivät. Tänään oli salakka päivä. Minäkin opin uuden sanan samaan aikaan kuin pieni kalastaja. Sana on Viidikas, eli salakka. Laps oppi samalla sen molemmilla kielillä. Lapsella on terävämpi pää kuin onulla, oppi kerralla, onu jänkkäsi ainakin viisi kertaa ennenkuin jäi päähän.
Me ongimme ja ajamme rattaalla. Apupyörät hyljättiin keväällä ja nyt mennään. Välillä meinaa tapahtua vahinkoja, ja tapahtuukin. Betoninen kukkaruukku oli pantu väärään paikkaan ja siihen osui poljin, nuori mies asfaltille. Ai ai kun otti kipeästi ja lopetti riemun vähäksi aikaa. Onun polvella istuessa alkoi kipu unohtua ja maailma taas näyttää normaalilta.
Kuljemme meripäivillä katselemassa. Ei nämä kyllä tälläkertaa mitään ihmeellistä ole.
Ohjelmaan oli merkitty että tuo Hoppet on satamassa. No olihan se, mutta minä jotenkin ymmärsin että saisimme käydä tutustumassa. Ei saa käydä, siinä se seisoo niinkuin jokainen muukin päivä, jos ei ole tuossa lahdella käymässä ihmisiä viemässä.
Mutta olihan täällä markkinat, ei nekään kyllä oikein olleet vauhdissa. Sipuleita, perunoita ja tomaatteja ja kuivattuja särkiä.
Kuivattuja lampaita oli.
Niin ja olihan täällä pari esiintymislavaa, toisella lauloi nainen:”Mikki Hiiri merihädässä. Se oli välillä pelottava, sitten taas riemukas. Näin lapsen silmin katsottuna ja korvin kuultuna, minulle on siihen annettu mahdollisuus.
No olihan täällä kyllä oikeastaan vauhtiakin, oi millainen huuto kuuluu kidutuskoneesta.
Mutta kyllä riemua saa yksinkertaisemmistakin laitteista. Leikkipuistoon oli laitettu tanko, siitä saa tulla alas kuin palomiehet.
Tuulta oli ja lisää lupasi, onu laittoi köysiä paremmin.
Nuori mies tahtoi auttaa ja pani myös köysiä kiinni, että vene pysyy laiturissa.
Unilaulua meille antaa tuolta lahden takaa näkyvästä esiintymislavasta tuhannella desibelillä.
Eestiläiset ei syö lakritsia, en ole koskaan nähnyt kenenkään syövän, eikä ottavan vaikka olen tarjonnut. Tämä nuori mies on nähnyt kun minulla on ollut lakritsia ja tahtonut myös. Nyt olemme molemmat lakritsin syöjät. Lakritsi on kuulemma monikäyttöistä, siitä saa tehtyä vaikka majakan. Majakkaa voi katsella ja uneksia kiertävänsä uusia paikkoja.
Lapsen issi soitti ja kysyi että miten menee, milloin tulet takaisin? Nuori mies vastasi reteästi, syksyllä tulen. Issi että älä nyt, minä tulen helikopterin kanssa sinut hakemaan kotiin. Nuori mies nauraa että ei issillä ole helikopteria. Mihinkäs meillä kiire, kulkijoilla…