Aihearkisto: Uncategorized

Kumma lintu, ei pelkää ihmistä, näyttää fasaanilta, mutta on räpyläjalat. Minä olen taitava löytämään uusia, tai vanhoja suomessa erittäin harvinaisia lintulajeja. Usein kun etsin lintukirjasta näkemääni mielenkiintoista lintua, se onkin tuikiharvinainen suomessa. Sama on näiden kasvien kanssa… Joutsenilla on jo … Lue loppuun →

Joku kertoo että karttaplotterin kanssa löytää minne vain. Kirkonmaan pohjoispuolella kulkee armeijan 1,5 metrin väylä, jota ei ole minun roskapöntöstä löydettyihin karttoihini merkitty. Uusissa kartoissa väylät näyttää olevan laitettu. Kuvassa kuljen aivan linjataulujen mukaan, mutta plotterissa reitti on pahan näköinen. … Lue loppuun →

Dahonin fillarilla hikipäässä ympäri saarta. Hyvä pyörä, laitoin siihen vielä Brooksin nahkasatulan. Nyt on kaksi nahkaa vastakkain, ohut kangas välissä. Siitä toisesta nahasta joka on vähintään yhtä hyvin parkkiintunut en laita kuvaa. Tutun näköinen luola, tuolla tuli asuttua melkein 3 … Lue loppuun →

Eilen läks jälleen, kohde oli Kirkonmaa linnakesaari.Suorastaan aution näköistä oli, silloin kun viimeksi kävin oli täysi säpinä päällänsä jatkuvasti. Nyt vain jänis ihmetteli kuka häiritsee. Puolustusvoimien lippupäivä oli, ei ollut lippua salossa. Kävin kasarmin ovella kurkkimassa onko ketään kotona. Ei … Lue loppuun →

Eilen yli merenselän Rankista Kotkaan että keikahti. Tuulia lupaili aina 17 metriin asti, ei sitä kuitenkaan ollut kuin vähän toistakymmentä, kun fokka vetäisi minut Sapokkaan. Puuskia kyllä oli… Täti rannalla joka viittoili minulle oikean reitin aallonmurtajasta sisään, on Ruotsinsalmen taistelussa … Lue loppuun →

Moottorilla sitten Kotkasta merelle aamulla aikaisin. Rankissa kävin viimeksi 1976 loppuvuodesta, nyt jälleen. Kotka Rankki ohutta yläpilveä. Kaikille ei varmaan ole selvää, mikä vitsi on: ”Kotka Rankki ohutta yläpilveä.” Mutta se tulee merisää tiedoituksesta. Rankin asemalla jostain syystä oli usein … Lue loppuun →

Kotka on kiva kaupunki. Fillarilla ympäri kotkansaarta tutustumassa nähtävyyksiin. Tuttujakin näkyi puistossa, Vileeni oli istumassa auringossa, tuijotti kilpaa jäniksen kanssa. Istuin Vileenin viereen, ihmettelimme yhdessä maailman menoa ja kiirettä. Käsittämätöntä miten jotkut uskaltavat jättää veneensä surkeilla köysillä oman onnensa varaan. … Lue loppuun →

Hienossa auringonpaisteessa, avotuulissa eikä missään umpitunnelissa tai umpimielisenä, Kotkan kaupunkiin. Vajaa 12 tuntia hienossa auringonpaisteessa purjehtimista. Olen joskus yöllä ohittanut tuon loiston. Syksyn pimeydessä, kun näkyy tuollainen taskulampun valokeilassa, nousee niskakarvat pystyyn. Mustaksi maalattu synkkä häkkyrä. Yöllä yksin merellä on … Lue loppuun →

Kuun vaihe, pilvet, tuulen nopeus ja suunta, samojen paikkojen katselu, kaikki osui nappiin… Jojosta katkesi nyöri ja keskipakovoima linkosi purjeveneen hurjaan kiitoon. Suunta on sellainen johon sillä sekunnilla nenä näyttää… Aamupala ja menoksi. Mistähän sitä jälleen itsensä löytää?

Pääskyt on kesän merkit, olen niin ymmärtänyt. Pääskyt ovat ystäviäni yksinäisinä hetkinä. Kun on riittävän kauan yksin purjehtinut, ne tulevat minulle kertomaan omista huolistaan ja riemuistan. Ymmärrämme toisiamme, se ymmärrys syntyy vasta, kun on molemmilla aikaa viikko tolkulla katsella ympärilleen. … Lue loppuun →