Tällainenhan tämä Old Castle satama on. Vanhaa vallihautaa, keskellä tuollaiset linnoituksen jäänteet. Musiikki raikuu lavalta jonkun sadan metrin kaukaa, loppui yöllä kello 2.
Aamulla oli siivouspartiot liikkeellä, yöllä oli vähän roskaa kertynyt. Kohta taas kaikki oli valmiina Klaipedan meripäivien jatkoon. Minä myös olin valmis.
Ensimmäisen kierroksen tein kun pakolaiset nukkuivat vielä. Silloin ei ole vielä yleisöä ja sopii fillarilla ajella. 
Kohta se jumalan teatteri pyörähti käyntiin. Huuto kuului kun ihmisiä pyöritettiin aparaateissa.
Muusikoita esiintyi kadunkulmilla ja monella esiintymislavalla, kaikki panivat parastaan.
Onpa hulinaa, hyvä että sekaan sopii. Ihmisiä ihan tolkuttomasti, alue oli suuri osa keskustaa ja joen vartta.
Sitten alkoi nälkä vaivata. Kaikkea oli tarjolla, sianpotkasta lähtien.
Minusta on välillä tullut vähän nirso syömisten kanssa, jos ruoka ei ole mieleistä, niin ei sitten syödä. Jauhomakkara markkinoilla on taaksejäänyttä elämää. Jos ei kunnon shaslikkia löydy, niin etsitään, tai tehdään vaikka itse. Valinta on vaikea, näitä ruokapaikkoja on markkinoilla kymmeniä ja kymmeniä.
Sitten se löytyi. Ihmisiä kiltisti jonottamassa kioskiin. Ei muilla ollut jonoa, tällä oli. Hyppäsin jonon jatkoksi ja katselin meininkiä. 
Vanha mies pisteli shaslik palasia vartaaseen, tasaisen tappavaan tahtiin teki. Pani sitten vartaan grillin päälle kypsymään. Tuo nuorempi mies lisäili hiiltä ja vartioi lihojen kypsymistä, veitsellä kokeili koska on kypsä.
Hyvinvoivan näköinen nainen kyseli asiakkailta mitä salaattia ja kastiketta laitetaan. Oli kovin kuumissaan, välillä toivat vieresestä teltasta tälle kotikaljaa tuopin. Tämä tempaisi tuopin ja taas mennään.
Tämä Armenialainen perheorkesteri oli huippuunsa viritetty, selvät sävelet. Tuo yksi essunainen pesi vartaita, haki tuosta takaa teltasta lisää salaattia ja kypsensi öljyssä perunoita. Kantoi lisää liha ämpäreitä vanhalle miehelle, joka löi tavaraa grilliin. Kaikki tiesivät mitä tehdä. Silloin kun on ostohaluisia ihmisiä jonossa, niin niitä ei saa laskea pois, vaan silloin pannaan iso remmi päälle. Hinta ja laatu kun kohtaavat alkaa kauppa käydä. Kukaan näistä ei muuten rahaa käsitellyt, nämä hoitivat syötävät ihmisille. Vieressä oli toinen teltta josta sai juotavat ja ottivat rahat.
Ja tässä tulos, kuva vähän hämää. Tuosta normaalikokoisesta muovihaarukasta voi arvioida annoksen kokoa, se oli valtavan suuri. Ja makua oli, se oli täydellinen shaslik.
Nyt täytyy tunnustaa että aiemmin olin sitämieltä, että vain Azerbaitsanilaiset osaa shaslikin. Mutta kyllä Armenialaiset osaavat, paras shaslik jota olen syönyt, hintaa 7 euroa. Näin kauan on pitänyt elää ja tänne asti tulla, että löytää maailman parhaan shaslikin.
Että tänne vain meripäiville kokeilemaan. Meripäivät Klaipedassa jatkuvat, vauhti kiihtyy…