Aamulla jälleen herään ajoissa, kello 6 avaan silmät että mitäs tänään. Sadetta lupaa ja tuulta ei.
Oli vielä vähän hämärää kun läksin. Aivan tyyntä, eikä se tuuli koko matkalla noussutkaan.
Matkalla, autopilotin ohjatessa virittelin saalinkiin viirejä. Minulla on veneessä suuri valikoima kaikenlaisia viirejä, eri tarkoituksiin. 
Nyt tälläkertaa valinta oli eu tähtiviviiri vasempaan ja Kalev Jahtklubi oikeaan sakaraan.
Mitä minä löysinkään, tuollainen pieni luoto jossa paljon lintuja. Komeita lintuja olikin. Ja kova kalanhaju.
Kaivoin kätköistäni aarteeni, linnut värikuvina, 1959 vuoden painoksen.
Huomaa kuinka kuvat on käsin piirretty. Löytämäni ihme oli Merimetso yhdyskunta.
Kuinka ollakaan, olin törmännyt harvinaisuuteen. Löytämäni linnut olivat tuiki harvinaisia suomessa, muuttomatkalla näitä näkee, aniharvoin kesällä, kertoi tämä tietolähteeni. 
Kävin lähempää vilkaisemassa tätä outoa näkyä.
Tässä taulukko tietoa siitä mitä kalaa merimetsot ovat syöneet. Ympäristökeskusten sivuilla oli muutakin mielenkiintoista tietoa ja tutkimusta linnusta.
Kuka sitten uskookaan tutkittuun tietoon, vai turvaa mututietoon ja huhupuheisiin. Tästä mututiedosta ja tutkimuksesta voisi tehdä jopa väitöskirjan. Olen kyllä kova väittelemään, kun sille päälle satun. Mutta olkoon, joku toinen kerta palaan kyllä tähän asiaan.
Linnuista huolimatta saavuin Porvoonjokeen, Porvoon kaupunkiin.