Rymättylässä kauppa aukesi kello 7. Ajattelin että pitää ruokaa ostaa matkaan. No olin juuri cappuccinot juonut ei ollut nälkä, silloin ei osaa mitään ostaa. Ostin jugurttia purkin hätäpäissäni. Olisi kyllä voinut jotain muutakin ostaa. Ruoka alkaa olla vähissä.
Katselin netistä merisäätä, mitä lupaavat. Uhkaus oli lounaistuulta jopa 14metriin. No ei sitä niin paljon ollut, toistakymmentä kuitenkin.
Eikun koneet käyntiin ja ulos laiturista. Kymmenen metriä koneella ja purjeet ylös ja sitten mentiin. Jos joku ei tiedä millaista on vauhdikas meno tiukkaan vastaiseen, voi katsoa tästä.
Ja jälleen Amorella, taitaa nyt kyllä olla viimeinen kerta tänä vuonna kun kohtaamme. En tiedä tunnistavatko minut? En usko. Tiedän että nämä kuvat ovat killissä, mutta vene hyppää niin ettei tahdo koko laiva osua kuvaan. Kuvissa on aina aallot pienempiä kuin elävässä elämässä.
Tuollainen möhköfantti tuli vastaan. Mikä lie huvialus?
Minä vedin tiukkaan vastaiseen, tuollainen tuli vastaan. Tällä oli sen 10 sivumyötäistä. Oli ottanut kaikki reivit purjeeseen, ettei vain purje tuulta haukkaa. Moottorilla veteli sitten hyvässä purjehdustuulessa.
Se on jotenkin sääli että hommaa sellaisen vehkeen, millä ei sitten pärjää. Vähän kun syö itsensä niin paksuksi, että joutuu pyörätuoliin. Sitten pitää olla toisten avustettavana. 
Tuollainen armeijan kalustolautta veti ohi. Ainoastaan se yksi purjevene oli huviveneitä liikkeellä saaristomerellä, koko 40 mailin matkalla. Ilma oli hieno ja vauhdin hurmaa sai. Lopuksi saavuin jälleen Hiittisiin, viimeiset kaapelinmitat koneella. Samaan kohtaan kuin suomeen tullessa, nyt vain viereiseen laituriin. Aivan loistava purjehduspäivä, jälleen kerran…