Lähtemisen kanssa oli täydellinen ajoitus. Kello 6 heräsin hienoon auringonpaisteeseen kuressaaressa. Cafe latte, kone käyntiin ja köydet irti.
Peili tyyni satama. Kalamies ongella laiturin kärjessä.
Huristin kaivettua ojaa pitkin Kuressaaresta etelään. Kun oja loppui, alkoi tuuli nousta. Eikun purjeet ylös ja viilettämään Abrukan saaren vierestä. Tuulta oli sen muutaman metrin ja vauhtia vajaa 5 solmua.
Mitä ihmettä, takaa lähestyi purjevene. Ei se nyt niin hirveän paljon kovempaa kulkenut, mutta saavutti kuitenkin.
Minulle tuli kiire, äkkiä fokka alas ja tuollainen kevyt genoa purje peliin. Ei siinä nokka kauan tuhise, kun kerran vainolainen on kintereillä. Tuollaisella genoalla lähtee paremmin hiljaisessa tuulessa, tuulta se ei kyllä kestä vaan venyy. 
Vainolainen pukkasi tuulen alapuolelta rinnalle, vauhtia ehkä puoli solmua enemmän. Ei auttanut minun epätoivoiset trimmaamis yritykseni.
Perskuta, sillä oli kone käynnissä. Ei niin saa tehdä ja toisia kiusata. Sinne häipyi, lähti onneksi toiseen suuntaan.
Minä jatkoin samaan suuntaan auringonpaisteessa.
Lopuksi tuntien päästä tulin tuollaisen pystin viereen, siitä koukkaus oikealle.
Ruhnun saari, Ringsu satama.
Hieno purjehdus pitkin Riianlahtea, vaikken nyt tänään moottorille pärjännytkään. Kyllä joskus on näytetty moottorimiehillekin kuinka lähtee…