Ei tällaisen satamasta lähdön takia koneita käynnistellä. Otetaan köydet irti ja vähän tönäistään vauhtia. Tuuli on suoraan keulan suunnasta. Kun fokan nostaa se kääntää veneen. Keula pyörähtää kohti näitä takana olevia veneitä. Vähän kun on saanut vauhtia niin saa ohjattua niiden ohitse.
Tuohon malliin.
Tässä nostetaan isopurje, ennen sitä pitää keula saada tuuleen.
Sitten muuta kuin mennään, tuulen teitä.
Tuossa Dirhamista lähdettäessä on tuo neuvostoliito aikainen räjähdys materiaalin upotus kohta. Neugrund.
Siinä vieressä on tuo 7,5 metrin matalikko, kartta plotterilta katsottuna. Siinä on hylyn merkki, koska se on katkoviivalla sen syvyys on tuntematon. Tarkoittaa että ei ole tarkkaa syvyyttä ja sen mittaajaa tiedossa.
Mutta kun tuon hiiren laittaa sen hylyn päälle, tulee teksti, hylky, masto nähtävillä.
Paperi kartta näyttää 30 senttiä syvyyttä. Kannattaa olla paperikartta mukana, voi käydä vahinko pelkällä plotterilla. Vai kumpi näistä sitten näyttääkään oikei, vai ei kumpikaan?
Tuulinuoli näyttää sivulle.
Loki näyttää 5.9 solmua.
Gps, joka todennäköisesti on tarkka, näyttää 6,6 solmua vauhtia.
Horisontti on hyvässä matka asennossa. Antaa mennä vaan.
Melkein keskellä suomenlahtea seisoi tankkeri ankkurissa. Siinä oli noin 50 metriä syvää. Mitähän se siellä odotti?
Sitten tulin laiva väylälle. Vasemmalta tuli Nina B niminen laiva, 80 metriä pitkä. Seurailin aikani, sitten tulin tulokseen että ei se ehdi edestäni mennä. Tein 180 asteen käännöksen, menköön laiva ensin. Mutta se laiva otti ja käänsi myös kurssia oittaakseen minut takaa. Olimme törmäyskurssilla. Näinhän se on että se joka ei ole väistämisvelvollinen, sen pitäisi pitää kurssinsa ja nopeutensa, minä en pitänyt vaan käännyin. Mutta kun olen niin monta kertaa pitänyt laivaa väistää, en uskonut sen väistävän. No laiva otti takaisin vanhan suuntansa. Helpompi olisi liikkua kun voisi luottaa muiden noudattavan sääntöjä. Ei maanteilläkään aleta hiljentää risteyksiin jos rekka kolmion takaa olisi tulossa. Minä vetelin tuota paksua mustaa viivaa ja laiva seurasi kaapelia.
Oli aika viskata eestin merikartta kaappiin ja ottaa suomen kartta. On rannikko erilaista, suomessa on paljon saaria.
Tuosta Svartbodan kalastusloiston luota saaristoon.
Sitten loppui tuuli.
Ja loppui meno.
Nilkutin tänne reservaattiin jälleen kerran. Kyselivät mistä tulet, kerroin tulevani tuolta läheltä. On muuten Eestin itsenäisyyden palautuspäivä. Se on eestissä pyhäpäivä. Eestin valtio on kokoonsa ja bruttokansantuotteeseen nähden tukenut ukrainaa enemmän kuin mikään muu maa. Myös kansalaiset on tukeneet pehmeämmällä tavaralla kuin valtio. Eestiläiset tietää mitä on menettää itsenäisyys ja sen takia auttavat. Palju õnne Eesti vabariik, vana aga alati niin noor, aga uuesti sündnud…