Kävin jo eilen illalla mainitsemassa näille sataman valvojille että olen sitten aamulla lähdössä. Kerroin että voisin maksaa. Se oikea satamakapteeni laittoi minulle viestiä ettei anneta alennusta, 15 euroa vuorokausi hinnaston mukaan päivässä. Mutta tämä apulainen sanoi että laitetaan kuukauden maksu, 105 euroa eikä kerrota satamakapteenille, ei se sitä huomaa, eikä edes tutki. Niin minun oleminen Klaipedassa maksoi 6e18c vuorokausi. Ei paha.
Siihen jäi jollekin kulkijalle tyhjä kohta. Ei täällä niitä kulkijoita kyllä paljon ole.
Miehet kiersivät väkipyörästä sillan minulle ja vetivät kättä lippaan. Minä tiesin että niin tulee käymään ja hihkaisin miehille: ”Iki pasimatymo.” Se on Liettuan kielellä: ”Vielä nähdään.” Kaikki olivat tyytyväisiä, myös sataman apulainen jolle annoin sen avainkortin pantin, 10e.
Sinne jää Vanha mylly hotelli, sekä Dane joki.
Heissan Klaipeda, kyllä minä vielä tulenkin takaisin. Miksen tulisi?
Tuo oli muuten päivän ainoa vene, jonka näin päivän mittaan. Yöllä niissä palaa valomastossa valkoinen ja sen alla punainen valo. Minä kun kävin huviveneen kuljettajan kirjaa tenttimässä niin sitä kysyttiin. Minä kysyin sitten että mitäs minä sillä tiedolla sitten teen, että tunnistan pimeässä luotsiveneen? Ei ne osanneet vastata viisaat. Minä sitten tokaisin, minun kokemuksen mukaan luotsiveneen kuljettajat kaahaavat ja yrittävät pelotella muita. Samanlailla kuin veturinkuljettajat nyrkkiä puivat radalla kävelijöille.
Nuo kivet aallonmurtajassa loistevat pimeässä, niissä on niin paljon merimetsojen guanaa.
Siitä sitten nostetaan vauhti kankaat ylös.
Ei sitä vauhtia nyt niin järisyttävän paljon tullut, mutta ajankanssa pääsee näkymättömiin.
Putingen öljyterminaalin kohdalla, Latvian ja Liettuan rajalla tuo viiri alas.
Tuollainen viiri ylös saalinkiin.
Tuuli oli niin myötäinen että päätin laskea fokan alas keikkumasta. Maininki heiluttaa venettä ja pitäisi niin paljon leikata tuuleen.
Minä katselen pilviä ja purjehdin tuulen teitä.
Tuntien ja tuntien jälkeen alkaa rannikko olemaan taas lähellä ja edessä aallonmurtaja. Sen takana kaukana Karostan kaupunginosassa näkyy tuo venäläisten ortodoksikirkon kupolit. Uusi kultaus on niin kirkas ja välkkyy auringossa. Olen monet kerrat yrittänyt kuvata sitä kultaista välähdystä, en ole hyvää kuvaa saanut. Enkä saanut vieläkään. Se on luonnossa kuin salamavalo, todella kirkas väläys.
Aallonmurtajan aukosta sisään.
Tsaarin ajan sotasataman uloin aallonmurtaja.
Siellä aallonmurtajan sisäpuolella oli muuten mursu uimassa. Hämmästyin suuresti, hyvä etten mursun päälle ajanut.
Sille mursulle oli tuollainen tekopesä tehty, vähän kuin saimaan norpalle tekopesiä tehdään.
Olen jo lähellä satamaa.
Vielä on tilaa minullekin.
Yhdet verenkulkijat ovat tuollaisella munankuorella lähtöä tekemässä. Siinä vasta oikeat merenkävijät, kaikki ei uskalla.
Että tuollainen taival oli tänään…