Mutta aamulla tuli halu uimaan, päätin mennä oikein uimahalliin uimaan.
Siitä vain sitten polkua, pieni 15 asteen etunoja ja jalkaa toisen eteen.
Siinä se on, kylän uimahalli.
Ruotsinkielinen uimahalli.
Eläkeläisveteraani kerroin olevani, tuli eläkeläis alennus. Kävin saunassa ja uimassa, hyvä idea.
Takaisin tullessa meinasin käydä parturissa, hiukset on pitkät.
Tämä olikin joku pride parturi. Tarjolla akryyli tai geelikynsiä, hiustenpidennystä, ripsien pidennystä ja lopuksi sokerointi. Mitähän se sokerointikin on? Katsoin parhaaksi etten mene itseäni häpäisemään pride parturiin, ei sieltä taida hiustenleikkausta saada. Parempi kuin menen Tartoon parturiin, kun istun tuoliin ne kysyvät miten leikataan? Minä että yleensä ovat saksilla ja koneella leikelleet, sopisiko sellainen. Heti tietävät että tämä on äärimmäisen vaativa asiakas, alkaa tapahtua. Ei siellä kukaan ole ehdottanut että laitetaanko päälle sokerit.
Kävin kajauttamassa tällä kirkonkellolla lähtösoitot, on aika lähteä.
Tempaisin köydet irti ja heilautin kättäni tyhjälle rannalle.
Sinne jää Tammisaaren kaupunki, veneilyt alkaa olla lopussa tältä vuodelta.
Viimeinen vilkaisu kaupunkiin, vähän haikea olo. Tähän veneilyyn on taas niin tottunut, miten tulen toimeen maalla?
Mitäs sitä haikailemaan? Kun on aika mennä, silloin mennään. Päälärissä aika täysi, silloin mennään. Nyt ei kuitenkaan kuin telakalle, vuoden viimeinen venereissu.
Tuohon nosturin kärsän alle, odottamaan aamua ja nostohetkeä. Pientä askartelua vielä veneessä.
Lokikirjaan on tullut 101 päivänä merkintöjä, maileja on kertynyt 1603. Eestin ja Suomen rantoja ja saaria. On koittanut taas se hetki. Kirjoitan vielä huomenna kuinka vene nousee ylös…