Aamulla läksin, kuten melkein joka aamu lähden. Tälläkertaa ei tarvinnut moottoria käynnistää, ankkuri ylös ja purjeet ylös.
Sitten mennä viiletetään myötäiseen.
Vauhtia reilu 4 solmua. Ei solmua tunnissa, vaan solmua. Solmua tunnissa kuulostaa kiihtyvyyden yksiköltä, samoin kuin m/s². Ei sovi veneilyyn, kuulostaa etanan kiihdytykseltä.
Aamupalaksi maalaismoniviljapatonki.
Tuonne kypsymään.
Siinä se on, kulkurin aamupala. Gruusian tee ja maalaispatonki.
Tiemme kohtasivat jälleen tämän Amorellan kanssa. Tai ei kohdannut, vaikka näköetäisyydeltä liippasi. Laivojen kanssa on periaatteessa helppo kohdata, ne eivät yleensä tee mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. Mennä tököttävät vain omia aikataulujaan ja reittejään.
Näiden kanssa on enemmän hankaluutta, jos suuntima pysyy samana niin ollaan törmäyskurssilla.
Käyttäytyvät kuin ampiaiset syksyllä. Syksyllä kun yhdyskunta hajoaa, niin ampiasten elämän tarkoitus katoaa. Työläiset on toimettomia ja ne alkaa vaellella päättömästi ja käyttäytyvät oudosti. Taitaa olla niin, että nämä moottoriveneilijät eivät ole sitä elämän tarkoitusta löytäneetkään ja siksi käyttäytyvät kuin ampiaiset syksyllä. Tuppaavat iholle pyörivät päättömästi.
Näiden pienempien laivojen kanssa on joskus pieniä vaikeuksia, tahtovat välillä tulla näyttämään kuka on kuka. Suuret laivat ei tule kiusallaan lähelle, ne menevät menojaan.
Kun olen tänne lähistölle päätynyt, päätinkin käydä vähän Rymättylässä.
Komeita pytinkejä tekevät tänne, on varmaankin ihan arkkitehdin suunnittelema.
Katselin kun kirkontorniin oli asennettu vähän jatkoa, ei nähtävästi muuten jumalalle kantaudu virrenveisuun hartaus. Näin ymmärsin kun näin tämän.
Mutta se olikin harhakuva sekä erehdys, kuten moni muukin asia, näissä kirkon asioissa. Se olikin ihan telemasto, maallisia viestejä näillä lähetellään.
Niin sitten päädyin tänne Kirkkolahteen.
Laiturissa kyltti, vieraspaikka.
Siinä se on, vene vieraspaikalla. Kävin vähän katsomassa paikallista kuuluisuutta, mölkyn ammattilaista. Minä en ollut koskaan ennen tavannut tämän lajin ammattilaista, nyt ihan omin silmin. Kärsivällisesti opetti minulle mölky saloja. Minä luulin että siinä jotenkin halolla tai kartulla lyödään kyykkää pitkin kenttää, niin että roikina käy. Mutta tämä olikin hienostunut peli ja harrastus.
Ei siitä mölkystä mitään tullut ammattilaista vastaan, hävisin 16-0.
Ei tule minusta mölkyn ammattilaista, tuskin edes harrastajaa. Tuskin edes sellaista kunnioitettavaa laivuriakaan. Kunhan seikkailen omaksi ilokseni. Kun matkat joskus loppuvat, niin jorinat ei jää jälkipolville kiusaksi. Hautakiveenkään ei kukaan laita että seikkailija.
Mutta Rymättylän kirkkoa teki mieli katsomaan, en ollut koskaan onnistunut sisälle pääsemään.
Enkä päässyt sisälle nytkään. Koronan takia kirkko näköjään suljettu, ainoastaan jumalanpalveluksen jälkeen pääsisi. Miksi korona ei tartu jumalanpalveluksessa, kun täysin palkein virsiä vedetään? Miten se korona tarttuu, jos pakana käy kirkossa katsomassa miltä näyttää? Suu kiinni vain kattoon tuijottaen. Mitähän tähän sanovat uskossaan vahvat vanhurskaat kirkon päättäjät? Olisi kiva vähän keskustella, onkohan jossain muussakin maallisissa ja kirkollisissa asioissa käynyt väärinkäsityksiä näillä uskon oppineilla?…