Oli vähän vaikeuksia päästä Suomeen. Lopuksi kuitenkin asiat selkiytyivät ja hyppäsin laivaan ja matkustin erilaisilla kulkuneuvoilla Tammisaareen. Purjevene odotti telakalla ulkona, äijät olivat ihmetelleet olinko sairas kun en ollut vielä tullut. Telakan omistaja kyllä tiesi, informoin että tulen kun pääsen.
Siitä sitten vain vähän sitä Bilteman vahaa kylkeen.
Mastoon laitoin uusia vantteja, helppo juttu.
Tämä taas on jonkun viherpurjehtijan masto. Nähtävästi vanha puhelintolppa, näyttää vielä tolppakengän jäljet olevan jäljellä. Toisaalta tuollaiseen on helpompi kiivetä tarvittaessa kuin minun mastooni.
Lopuksi kaikki on valmista.
Telakan nuorempi sukupolvi ajelee trukilla, itse isäntä nostelee nosturilla veneet veteen ja mastot paikoilleen.
Homma käy niin sutjakkaan ettei ehdi edes kuvia ottaa. Naureskelimme telakan omistajan kanssa, jos pomolla ja asiakkaalla molemmilla on lippalakki niin homma käy. Jos jommalla kummalla on vaikka joku kipparilakki niin persilleen menee.
Minä aloitan jälleen uuden lehden elämässä, lähden vaihteen vuoksi kesäksi purjehtimaan.
Sateenkaaren pää näkyy, lähden sitä tavoittelemaan. Olen vaikeasti pidäteltävissä, on sitäkin yritetty viimeaikoina, huonolla menestyksellä. Menen sinne minne mieli juolahtaa. Perästä kuuluu….