Auringon noustua oli oikea aika jatkaa matkaa.
Sitä se uneni tiesi, Piret oli käynyt yöllä viereeni nukkumaan. 
Lähtö oli oikea ratkaisu, Töll lähestyi jo kun etenin paikatuilla purjeilla. 
Kiertelin vähän omia polkujani. Tuossa Rukkirahun kaakkoispuolella, Kuivarahun pohjoispäässä piti hakeutua väylälle.
Siinä kun kääntää myötäisestä vähän sivulle niin jo taas vauhti kasvaa. 
Tässä ohittelin Rohukülaa, naapurin tyttö Tiiu oli lähdössä. Ennätin tämänkin jaloista pois. Nämä saarten laivat on nimetty Eestin muinaistarujen sankareiksi.
Taas osuin lähelle väylää, ainoastaan vähän merkin väärältä puolelta.
Aurinko paistoi välillä kuumasti, kaapista kylmä Gira, Liettualainen kotikalja.
Matka vei oli Haapsalun lahden, en tahtonut Haapsaluun.
Tallinn Radio huuteli moneen kertaan satamatiedoituksia: ”Lohusalu sadam, satama tarjoaa erilaisia palveluja, satamamaksu 25 euroa. Tänään tantsuõhtu, piletit 15 euroa.” Ja sitärataa. Päätin etten mene Lohusalun tantsulle, pelkäsin, ettei purjehtija sieltä ehjänä selviä. Pitää paeta savupiipun kautta.
Päätin jäädä tänne Eestin luoteiskulmaan, lähelle Osmussaarta. 
Sinne sitten vain, silmät kiinni kun plotterin kanssa kulkee. Näyttää niin kiviseltä.
Käsittämättömän paljon ihmisiä aallonmurtajalla vastassa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Veneitä, telttoja ja ihmisiä.
Mutta täällähän on Dirhamin kalamiesten päivä. No parempi kuin tantsuõhtu, luulen niin.
Vähän kuin markkinat.
Palokunta antoi lasten sammutella kaasuliekkiä tuollaisilla vesisammuttimilla. Tosi hyvä idea, saa kokeilla sammutinta käsissä.
No mutta, viranomaiset, poliisi ja piirivalve amet. Läksin seisoksimaan veneen vierelle, kutsuivat kylään.
Kertoivat kuinka valvovat rajoja, ettei kukaan tule schengel alueen ulkopuolelta luvatta. Juttelivat veneensä tekniikasta ja työstään.
Hyvä idea poiketa tänne…