Kello 5 aamulla heräsin kovaan nauruun, pistin housut jalkaan ja otin veneen köydet irti ja läksin. Puolalaiset on kuin Kotkalaiset, kovia möykkäämään. Sillä erotuksella että Kotkalaiset osaa veneillä, puolalaiset eivät. En tiedä mikä heillä niin hauskaa oli, ehkä se kun olivat ehjänä satamaan onnistuneet pääsemään.
No sinne jäi satamaan 2 puolan venettä ja yksi ruotsalainen.
Sotalaivan rinnalla tuttu piippaus karttaplotterista. Ei se välttämättä sotalaivasta tule, mutta aina samalla kohdalla ja aina sotalaiva siinä ollut.
Satamat on mielenkiintoisia myös pimeällä, tai eihän enään pimeää ollut, hämärää vain.
Sieltä Karostan kirkon takaa aurinko nousi. Kuvaan ei tarttunut hieno kullan kimallus kirkontornista. Näiden hetkien takia kannattaa ostaa vene ja käydä vähän seikkailemassa. Voi sitten vanhana kiikkustuolissa kertoa kaikille jotka vain suostuvat kuuntelemaan.
Purjeet ylös ja menoksi.
Kaksi venettä näin koko päivänä. Toinen tuli vastaan ja toinen tuli jostain Gotlannin suunnasta rantaa kohti.
Välillä tuuli vei hienosti, välillä piti laittaa koneella.
Ei saa saslikkia merellä, grillatessa palaisi koko vene. Sapuskat on yksinkertaisia, otetaan purkki eestin hernesoppaa. 
Viskataan kattilaan ja vähän vettä päälle.
Sekä vähän chiliä, niin että soppa on punainen. Chilistä tulee hienostunut maku hernesoppaa.
Liettualaista kefiiriä
ja Eestin hernesoppaa. Matka joutuu.
Ja taival jatkuu, pohjoisen suuntaan.
On aikaa katsella pilviä.
Kunnes alkoi näkyä Ventspils satama.
Siitä aallonmurtajan aukosta sisään, vihreä loisto jää oikealle, kuten aina sisään tullessa. 
Tuonne pääsee kävelemään, siellä oli ihmisiä vilkuttamassa minulle. Katsoivat kun lippalakkimies tulee mereltä.
Lehmä oli myös, se ei vilkuttanut. Katsoi kuin mikä lie.
Ohi kaikkien laivojen tänne vanhaan kalasatamaan. Tai onhan tämä vieläkin kalasatamana, mutta ei kesällä mitään tapahdu.
Sinne ajoin vapaaseen väliin veneeni. Olin jo laiturissa kun satamakapteeni hokasi että vieras tuli. 
Muutama vieras, suurin osa Ventspilsin omia.
Kävin vielä illalla Bolt taksilla kaupassa ostoksilla.
Umpivenäläinen taksikuski, no eihän meillä paljon asiaa ollutkaan. Tämä näkee tilauksesta mihin asiakas tahtoo, senkus lähtee viemään.
Komea koppalakki miehellä.
Niin se aika vierii, tunnit vain mennä viuhahtavat.