Ihmeellistä jorinaa

Helsinkiin

Vetäisin purjeella ja koneella.

Olen seikkaillut täällä Pärnussa jo monta päivää tämän ottopoikani kanssa. Minä olen tämän sankari. Nyt on vuorossa teatteri, lasten esitys. ”Nuoren merikarhun ensimmäinen suurempi seikkalu” Kuulostaa hyvältä, sopii teemaan.

Kupletin juoni lyhyesti. Äiti ja poika. Poika oli merestä niin innostunut ja opiskellut solmuja purjehduksen teoriaa. Äiti pelkäsi vettä, kun ei osannut uida. Häpesi sitä niin. Kielsi poikaa purjehtimasta. Istuivat tuossa sängyn laidalla jalat maassa. Yhtäkkiä poika alkoi kuvittelemaan että sänky on purjevene, äkkiä jalat ylös vedestä. Niin sitä mentiin ympäri Kap Hornin ja joka puolella. Kap Hornissa oli kova myrsky ja äiti pelkäsi kuolevansa. Myrskystä selvittiin ja lopuksi takaisin kotiin Äiti ei enään pelännyt myrskyä, kun sen oli kokenut, vaikka vain ajatuksissaan. Lupasi lapselle purjehtia ja itse lupasi uimakouluun.

Ottopoikani tykkäsi esityksestä, samoin kuin minä.

Mutta sitten tuli lähdön hetki, läksivät bussiin ja minä jäin laiturille katsomaan. Surullinen hetki.

Nukuin muutaman tunnin ja sitten lähdin minäkin, kohti Saaremaata. Unistusten merentakainen maa.

Tuollaista näytti, ei kuitenkaan yläpuolelle tullut.

Ei edes päässyt purjehtimaan, moottorilla vain posottaa. Pitää päästä Kuressaareen, sieltä on jälleen Lux lippu varattu.

Tälläinen taival tälläkertaa…

Pärnussa olen. Ei ole fillarissa matkamittaria, aamuiselle lenkille otin kaukovarjostimen taskuun. Pääsin takaisin omalle venepaikalle, kun turisti lähti tiehensä.

Kävin tuolla mahtipyörälläni majakkaa katsomassa.

Muuta kuin takaisin satamaan ja pillit pussiin.

Hurukyytiä Pärnuun. Yhdet moottoriveneilijät jotka näin Kuressaaressa kyselivät että kauanko aikaa menee Kuressaaresta Kihnuun? Kerroin että taisi mennä jotain 10 tuntia. Sanoin sitten että se on vähän kuin tuollaisella mahtipyörällä. Ei se ole yhtä nopea kuin auto, mutta kyllä minä sillä pääsen. Pidemmät matkat mennään sitten bussilla, junalla ja lentokoneella. Välillä kyllä jopa ooppelilla.

Kai tuolla tuuli jotain päälle 10m/s, hyvin tuli myötäiseen. Pitää vain keskittyä purjehtimiseen. Satama on täynnä veneitä, on kuulemma kova keli.

Teen vähän pyörä remonttia. Hakkaan vasaralla taka akselia suoremmaksi. On aivan mutkalla. Laakerit on aivan sairaan tiukalla, ne on näköjään joku jättänyt lukitsematta. Tilasin kiinasta uuden akselin…

Kävin suomessa ja ostin käytettynä tuollaisen mahtipyörän.Sillä laivassa rekkojen ja matkailuautojen kanssa kotipuoleen. Sitten tuli käytyä markkinoilla myymässä tavaroita.

Nyt jäi omaa aikaa ja läksin läskipyörällä ajamaan.

Tuollainen rengas pitää aika kovaa surinaa asfaltilla. Osaa jalankulkijat kevyenliikenteen väylällä etsiä paikkansa.

Lux tuli laituriin, matka Kuressaare.

Näillä on vielä kaiken muun hyvän lisäksi polkupyörälle paikka. Eikä maksa mitään. Paikka pitää varata, mutta se on ilmainen. Hyvä Lux Express.

Perillä purin rattaan osiksi, tai ainakin vanteet pois.

Rattaan palaset survoin tuonne keulaboxiin, kaiken muun tarpeellisen lisäksi.

Pienet unet ja sitten merelle. Kaikki nukkuu.

Tai ei ihan kaikki, harmaahaikara näkyi.

Kohti itää kokka.

Hyvin menee.

Saavuin jälleen merkityille laduille.

Kihnu. Muutama vene, ei ketään turisteja. Myöhemmin tuli yksi ruotsalainen, sille laitettiin ruotsinlippu salkoon. Minulle ei enään vaivauduta liputtamaan, tosin vihjaisin tuolle neito satamakapteenille että ei kannata.

Aikainen herätys, lähdin kävelemään kohti Kuressaaren bussijaamaa.

Siellä minun Lux vielä huilasi, kuljettaja valmistautui reissuun.

Kuivastu, jossa Pireten selkään ja kohti Virtsua.

Tugev Saare naine Piret, minun suosikki tyttö.

Yli Väinämeren, tuttu paikka. Väinämeri on kotimeri.

Ja taas Luxin selkään.

Matka toi minut Suomeen, outo paikka. Mitä minä täällä teen?

Rattaalla vedetään Kuressaaressa.

Roomassaaressa käyn aamulenkillä.

Neuvostoliiton aikaisia monumentteja käyn katselemassa.

Kirkossa kynttilän sytyttämässä. Satamassa tulevat monet suomalaiset kyselemään kaikkea. Onko Pärnun satamassa tilaa? Mistä saan auton vuokrattua? Monet näistä on sellaisia puolituttuja joita olen kohdannut täälläpäin…

Herätessäni laiturit olivat vielä täysiä, mutta jos vanhat merkit oikein näyttää, niin kun tuulet tyyntyvät purjehtijat lähtevät merelle.

Minä lähdin tuolla munamankelilla ajamaan. Ei se Dahonin veroinen ole, mutta kun se Dahon on rikki. Siihen pitää itse osia tehdä, että saa kuntoon

Matka toi Roomassaareen. Siellä oli tuollainen vekotin lähdössä. Olivat kuulemma yrittäneet Lappohjasta Gotlantiin. Kääntyneet sitten myötäiseen ja tänne. Olivat kuulemma merikipeät ja väsyneet. Nyt lähtivät Pärnun suuntaan.

Toisetkin suomalaiset lähdössä.

Nyt on täältäkin pako alkanut.

Myös tämä Tsaika oli lähdössä. Miksiköhän saksalaisessa veneessä oli venäjäksi nimi? Lokki suomen kielellä.

En minä minnekään täältä lähde. Kuten se ottopoikani sanoi viimeksi isälleen soittaessa täältä Saarenmaalta: ”Vene on kotimme, elämme täällä, tulemme joskus syksyllä takaisin.”

Tuolta linnusesta alkanut kuulua työn ääniä, laajennetaankohan sitä?

No mutta. Sinne alkaa tulla telttoja ja katsomoita. Liekö joku herätyskokous?

No vähän sinne tyyliin, alkaa Saaremaa oopperapäivät. Melkein koko viikko.

Nämä eivät liity siihen, mutta täällä puolella suomenlahtea on kansantanhut ja sellaiset suosittuja. Ensin kauempaa katselin että kas, linalak neiud. Olihan ne pellavapäät, mutta vähän jo ikääntyneet. Sitten muistin, että niin taidan olla minäkin. Läksin jututtamaan rohkeasti.

Nämä eestiläiset tulivat eilen, saalingissa oli ruotsin lippu. Nyt tekivät navakassa tuulessa lähtöä. Tokaisin naapuriveneen miehelle että uskotko että nuo on käyneet ruotsista ostamassa tuon? Tämä ihmetteli mistä tiedän? No näkeehän sen. Ei numeroita kyljessä, uusi lippu ja Ruotsista tulossa. Kävin vielä varmistamassa. Kävin laiturilla toivottamassa onnea uudelle veneelle. Naela kummi uuele paadile….