Lähdin aamu uinnille Katariinan uimalaan. Maauimala oli auki, altaan 26 asteinen vesi höyryää aamukylmässä. Uimalan saunassa on mukava käydä, erityisesti täällä Kotkassa. Nämä entiset laivamiehet, ahtaajat ja paperikonemiehet, juttelevat vanhoista ajoista. Urheilu näille on jalkapallo, ei golf. 
Vene on kotkalainen puuvene, ei kylläkään purjevene vaan sellainen fiskari. Ottavat kyllä joukkoonsa, kun ei ala skuuteista tai levangeista höpöttämään. Miksi pitäisikään?
Minä päätin lähteä tutustumaan merimuseoon, merihenkinen kun olen. Museo oli ihan mielenkiintoinen.
Mutta tuo rakennus, minä en ymmärrä tuollaista rakennusta. Yleensä kaupungeissa on tarkkaa millaisen talon ja millaisen värisen saat rakentaa. Tämä on niin riitasointuinen, että tulee rytmihäiriö. Minä ymmärrän tuon muodon, se on joku meren aalto tai vastaava. Mutta noita kirjavia pellinkappaleita ja niiden päällä olevia alumiini listoja ei olisi tarvinnut laittaa. Häpeäpaaluun arkkitehti, oli sitten kuinka kuuluisa hyvänsä. Merimuseo ei ole saanut arvoistansa rakennusta.
En voinutkaan jäädä laituriin yöksi kuten suunnittelin, en halua tuollaisen taideteoksen vieressä nukkua. Sama kuin kahvi ei vessassa maistu. Lähdin purjehtimaan kohti Haminaa. Kilpaa sadepilven ja auringon kanssa.
Jäin kolmanneksi. Aurinko voitti.
Sadepilvi joka syöksi rakeita ja vettä ja tuulta niskaan oli toisena. Minä olin hyvä kolmonen. Oikeastaan jo lähtiessä tiesin että näin käy, mutta tärkeintä ei olekaan voitto, vaan hyvä kilpailu. Minäkään en helpolla anna periksi, enkä missään nimessä luovuta, peli ei ole menetetty. Joku päivä otamme uusiksi ja näytän närhen munat.
Tuosta kaivinkoneen luota meni väylä josta pääsi Haminan keskustaan. Aallonmurtajassa joka on nyt rakenteilla, on kyllä aukko. En uskaltanut purjeilla tempaista katsomaan mitä näkyy. Onko se umpikuja ja onko aukon kohdalla vettä? Kiersin sovinnolla häkkyrät ja pääsin Haminan kaupunkiin.
Tänään oli hyvä päivä, jälleen…